Maatiaismuori Tampereella

Terveiset Tampereelta. Olen täällä Unnan kanssa kokeilemassa, millaista olisi Maatiaismuorin ja koirien elämä kaupungissa. Tampereella on ainakin tyylikkäät jouluvalot.

Tallipihalta löysin suomenhevosen ja komeat kiessit.

Amurin Helmessä on mukava vanhanajan tunnelma.

Kahvi tarjoiltiin oikein kunnon kahvipannusta.

Amurin Helmessä kävin ystäväni Tepan kanssa läpi Omat lampaat-kirjan taiton. Oli mukava kuulla merkittävän uran tehneen elokuvaleikkaajan mielipide tulevasta kirjasta. Hyvillä mielin odotan painosta helmikuussa.

Unna on sopeutunut kiitetettävästi kaupunkielämään kerrostalossa. Ei hauku sisälllä eikä ulkona nähdessään muita koiria. Matkustaa reippaasi junassa ja bussissa. Kavereita Unna selvästi kaipaa. Onneksi se sai vieraakseen lapinporokoirapennun Murun. Murun kanssa  Unna sai viilettää Iidesjärven rantapellolla.

Tampereelta, moro!

Mietin, että jos minun pitäisi asua kaupungissa, missä kaupungissa haluaisin asua. Vastaus onTampere. Läksin marraskuussa 2013 aamuvarhain kävelylle...

Tällainen  asuinympäristö tuntuisi kuitenkin ahdistavalta.

Onneksi Tampereelta löytyy muutakin. Viinikkaan poiketaan Helsinki-Lempäälä-tieltä noin kilometri Koskipuistosta.

Viinikan kirkko ja vanhaa puutaloidylliä.

1940-luvulla rakennettiin työläisille kaksikerroksia, puisia pienkerrostaloja. Tässä talossa Kuokkamaantiellä on tuleva  kaupunkikotini. Kaksioni sijaitsee ekassa kerroksessa. Siinä on kaikki tarpeellinen muttei mitään turhia krumeluureja. Minulle tärkeitä asioita on iso keittiö, tulisija ja ekologisuus sekä hyvät julkiset liikenneyhteydet.

Toistaiseksi poikani asuu kaksiossa. Minä viihdyn hyvin Kolin Kortelahdessa. Näin syksyisin on tosin vähän yksinäistä ja pimeää. Välillä haluaisin ihmisten ilmoille. Autottoman elämä Kolilla alkaa olla hankalaa. Kimppakyydit Kolilta Joensuuhun ovat supistuneet ja kallistuneet. Nyt kimpakyydit kulkevat enää muutamana päivänä viikossa, kun viisi vuotta sitten  ne kulkivat joka päivä ja hinnat ovat tuplaantuneet.
Elämästä ei aina tiedä. Todennäköistä kuitenkin on, että jossain vaiheessa maatiaismuori joutuu muuttamaan kaupunkiin. Yritän totutella ajatukseen.

Viime huhtikuun lopulla kävin Tampereella viilistelemässä ja kuvaamassa tulevan kotikaupunkini kevättä, Tammerkosken silta.

Nukuin ensimmäisen yön Viinikan kaksiossani ja aamulla varhain läksin kameran kanssa kävelylle.

Aamuliikennettä Kuokkamaantiellä.

Siililtä tien ylitys ei ollut onnistunut.

Iidesjärven rantaan Nekalan puolelle on vajaa kilometri. Piisami aamu-uinnilla.

Iidesjärven rannassa kulkee mukava kävelyreitti. Rusakot ja linnut ovat pelottomampia kuin maaseudulla.

Mukavia koiranlenkitysreittejä.

Kotini vieressä on Pahalampi ja puistoalue.

 Tänä syksynä kävimme Pyynikin näkötornissa. Kuvassa pojanpoikani Hugo ja miniä Laura.

Pyynikin kuuluisat hillomunkit maistuivat.

Hugo ja isoveli Peetu ovat tärkein syy muuttaa Tampereelle. Pääsisin useammin pelaamaan  ja retkeilemään poikien kanssa. Lempikohteemme tulisi varmaan olemaan Ahlmanin koulutila ja kartano
jossa on maatiaisia kyytöstä kanoihin ja tilapuoti. Ahlman sijaitsee melkein kävelymatkan päässä.

Hyvin veti uuden kodin kammarin kakluuni.