Kulkuri ja hymyilevät lampaat

Pitkänä perjantaina tein valokuvausretken Pohjois-Savoon Lapinlahdelle. Olin sopinut, että pääsen kuvaamaan lampaita Haukivillan lammastilalle. Edellisenä iltana kuulin, että lähistöllä Niskasen Johannan Ilotar kyyttö oli synnyttänyt sonnivasikan. Sain tutustua kauniiseen Ilottareen ja sen vuorokauden ikäiseen Kulkuriin. Kiitos Johanna, kun ison karjan lypsykiireiden lomassa kerkisit esittelemään karjasi ilon tuojaa Ilotarta ja Hurmuri-Kulkuria!

Minne vie Kulkurin tie? Jos mahdollista, seuraan kameroineni Kulkurin elämää.

Lammas on minua aiemminkin kuljettanut. Pirkanmaalta Rämsööstä Valamoon ja sieltä Kontiolahden Pilvilampaat-kehräämöön. Lampolan uuhien tyytyväinen yninä, heinien rouskutus, karitsoiden bää-ää-ääkäisyt, iloinen polska emojen selässä ja koko katraan pauhaava huutokuoro, kun ruoka-aika lähestyy. Ne toivat mieleeni lämpöä, lempeä, valvottuja öitä, uupumusta ja haikeita luopumisia. Niin paljon lammas on tuonut elämääni!
Kiitos Ellis, että sain vierailla Haukivillan huväntuulisessa lampolassa. Vaatii kovaa työtä huolehtia suuresta katraasta niin, että jokaisen lampaan ja karitsan tarpeet otetaan huomioon. Palkintona ovat tyytyväiset, lampaat.

 Olisiko aika toteuttaa yksi unelma, kiireetön kesä lammaspaimenena?