Veeran Hukka löysi paimnnushaukun Juhan vinkkien avulla.Tanhualla se läpäisikin poropaimennuskokeen vauhdikkaasti.
Mansi oli mukana ensimmäisellä Lapin matkalla. Hieman ensin porot peloittivat ja selkäkarvat nousivat pystyyn.
Mutta kovasti sarvipäät kiinnostivat ja varmuus lisääntyi.
Mansilla oli hyvä haukku ja saihan se porot liikkeelle. (Mansin kuvat Veera Lackman)
Kun Ranualla oltiin, pitihän meidän käydä Ranuan eläintarhassa. Saukko tuli moikkaamaan.
Villisiat olivat villillä päällä.
Julkkis jääkarhunpoikanen oli jo emonsa kokoinen.
Ilves oli pulskassa kunnossa. Ja urosilves rakastunut. Sen kiimahuuto oli kova ja kiihkeä.
Susien elekieli oli selkeää.
Vanha karhuherrakin oli jo hereillä. Varsin kevätvirkku niin kuin viereisessä aitauksessa asustava nuoriparikin.
Tanhuassa Luiro-joen varrella leimusivat revontulet.
Manalaisen poroaidalla aitoa Lapin tunnelmaa.
Pilvipolun Ulappa eli Papu sykähdytti kauniilla paimennuksellaan, josta se sai kunniapalkinnon. Ulappa on Lauran koiran Syystyynin tytär, Pilvipolun Taiku on sen isoäiti.
Huhtikuun Koiramme-lehdessä kerron poropaimennuksesta enemmän.
Tulokset ja tietoa poropaimennuksesta löydät Porokoirakerhon sivuilta http://www.porokoirakerho.fi/
Hienoja eläinkuvia! Onpa ärhäkkä saukko! Ja villisioilla kevättä rinnassa :-D
VastaaPoistaKiva nähdä porokoiria "oikeissa töissä".
Kiitos, upeita luontokuvia. Lapikkaat ihmetyttää voivatko ne olla lämpimiä.
VastaaPoistaNe ovat nutukkaat. Lapikas on saapas. Aito poronnahasta tehty nutukas, jossa vielä täytteenä kenkäheinää on paras pakkasjalkine. Minullakin on sellaiset.
VastaaPoistaMahtaako nuo ilvekset pissailla kuten kissatkin näin kevähällä? Ja tuo saukko edestäpäin, upea olemus! Olen sellaisen jonkun kerran onnistunut täälläpäin näkemään, mutta aina takaa ja vilaukselta.
VastaaPoistaHienoja kuvia taas!
Hyvää kevättä Sinulle ja puhtia hankkeissasi!