Lintusten tie etelään vie- Rääkkylän kautta

Pitkään olen suunnitellut ja vihdoin onnistuin pääsemään linturetkelle lapsuuteni maisemiin Rääkkylään. Osuin syksyn kiihkeimpiin muuttohetkiin.
Minun lapsuudessani Oravilahden pellot lainehtivat vielä vettä eivätkä viljaa. Nyt laajat kuivatetut viljavainot houkuttelevat tänne tuhatpäiset muuttolintuparvet. Syyslauluni on hanhien huutoa, joutsenten hopeatorvien toitotusta ja kurkien kailotusta. On aika jättää  hyvästit vanhalle ja kääntää mieli hiljalleen kohti uusia haasteita. Miten siinä lapsuuden koululaulussa sanottiinkaan:
"Syksy jo saa
harmaa on maa.
Koivuista lehdet pois putoaa.
Lintusten tie etelään vie.
Siellähän kevätkin ikuinen lie.
Veikkoset hei,  surra tok ei
vaikk kesä mennessään paljonkin vei.
Työhön me vaan ahkeraan.
Kesää ei muisteta, kaivatakaan."

Oravilahden kuivatusalueen pellot. Oravilahti sijaitsee kirkonkylän kupeessa.

Alueetta kiertää molemmin puolin pengertiet, joista lintuja on helppo häiritsemättä tarkkailla. Juuri on saatu valmiiksi lintutorni noin kolmen kilometrin päähän Rääkkylä-Liperi -tiestä Liperin puoleilselle pengertielle.

Kurjet lensivät ohi. 

Maanantaiaamuna näin noin 50 joutsenen parven laskeutuvan. Hanhia en pystynyt lukemaan. Mutta lintuharrastajien laskelmien mukaan sunnuntaina pelloilla oli 20 000 hanhea.

Rääkkyläläinen lintumies Markku Halonen oli maanantaina laskemassa lintuja. Hän arvioi, että ohi lensi 120000 hanhea ja paikallisia oli noin 30 000.

Valtaosa on valkoposkihanhia.

Hanhia lensi korkeuksissa aamusta iltaan.

Pikkulinnutkin parveilivat peltojen yllä. Olisiko kirvisiä? Taustalla näkyy Rääkkylän kirkko.

Nuori merikotka tarkkaili hyvää ruoka-apajaa

Tämän joutsenperheen näimme useamman kerran. Poikaset eivät taida olla vielä lentokunnossa. Mutta missä toinen puoliso? Oliko tämä yksinnhuoltajaperhe?

 Kun aurinko loi pelolle vinoja säteitään metsänrajasta, alkoivat parvet hiljalleen kohota ilmaan.

Pitkään sain seisoskella Vänskän silalla. Ajankuluksi palauttelin mieleeni nuoruusmuistoja. Täällä olin usein haaveillut. Haaveet eivät toteutuneet, mutta elämäni on ollut mielenkiintoisempaan ja antoisampaa kuin nuori, kokematon tyttö pystyi uneksimaan.

Vihdoin seitsemän jälkeen hanhet humahtivat Vänskänsalmelle.

Yövyin Koivuniemen matkailutilalla, joka sijaitsee Vänskänsalmessa erinomaisella havaintopaikalla lintujen tarkkailuun. Kirjoitan tätä blogiani tiistaiaamuna kuuden maissa ja taustalla kuuluu taas hanhien syyslaulu. Ne lentävät aamuhämärissä  yli salmen Oravilahden pelloille.

Mielelläni palaan  tänne lapsuusmaisemiin, ehkä taas ensi syksynä.