tiistai 15. joulukuuta 2015

Joululahjoja ja henkilökohtainen ilmastolupaus



Tämän vuoden joululahjaan minua innoittaa Pariisin ilmastosopimus. Vaikka se ei ole paras mahdollinen, vaan kompromissi, tuo se kuitenkin toivoa maailmaan. Itse olisin toivonut, että rikkaat teollisuusvaltiot ja korkeasta elintasosta pitkään nauttineet valtiot kuten Suomi olisivat osallistuneet suuremmalla panoksella talkoisiin.
Viime vuosikymmenien aikana on monta kertaa vähätelty, ettei yksi ihminen voi vaikuttaa. Ympäristöhihhuleille ja viherpiipertäjille on naurettu. Minä kuitenkin uskon, että ihmiset, jotka ovat omalla esimerkillään pyrkineet vaikuttamaan ja muuttamaan elämäntapaansa  niin, että mahdollisimman vähän kuormittaisivat ympäristöä, ovat todella vaikuttaneet.  Nyt moni kuuntelee heidän kokemuksiaan ja oppejaan tarkalla korvalla. Kun tarpeeksi moni välittää, saadaan jotain aikaan.

Mitä minä voin tehdä?  Olen  yrittänyt tehdä aiemminkin ympäristöystävällisiä valintoja. Nyt teen  niitä vielä ponnekkaammin, koska meillä on toivoa.
Minä edustan suuria ikäluokkia, sodan jälkeen syntyneitä, jotka täyttivät 50-ja 60-luvulla kansakoulut ja oppikoulut. Me astuimme 60-luvun lopussa vapaaseen, innostavaan yhteiskuntaan ja meillä oli tahto ja tunne, että voimme muuttaa maailmaa. Tuon innostavan tunteen, soisin myös nykyisille ja tuleville nuorille. Heilläkin on oikeus unelmaan ja mahdollisuuteen.
Nuoruuden jälkeen on suurten ikäluokkien elämässä seurannut monenlaista riippuen kunkin tiestä ja valinnoista. Olemme kuitenkin mielestäni sukupolvi, jolla on aika usein ollut kultalusikka suussa.
Haastankin suuret ikäluokat. Lähdetään mukaan ilmastotalkoisiin! Ollaan vielä kerran radikaaleja. Näytetään, että vielä vanhakin voi muuttaa elämäntapojaan! Pääsetään taas solidaarisuus sydämiimme, tehdään yhteistyötä ja luodaan hyviä yhteisöjä!

Omasta puolestani lupaan siirtyä tiukemmin kasvisruokaan. Lihasta sallin harvoin riistan, poron ja luonnonlaitumilla tuotetun lampaanlihan. Maito- ja juustotuotteissa pyrin myös eettisiin valintoihin ja perehdyn myös kasvisperäisiin vaihtoehtoihin. Edelleen puhun autottoman elämäntavan puolesta ja vältän lentämistä. Tietysti kierrätän ja vältän turhaa kuluttamista.
Tämän vuoden joulukortti- ja joululahjarahat menevät Unicefin kautta maailman hätääkärsiville.
Luonnonrauhaa ja rakkautta ihmisten ja eläinten kesken koko maailmaan!




3 kommenttia:

  1. Onpa ihana ja innostava haaste tämä :-)

    VastaaPoista
  2. Olen myös 50-luvulla syntynyt. Tuohon sitä pitäisi pyrkiä. Punaista lihaa syömme vähän, sen sijaan kalaa paljon. Matkustamista rakastan, joten lentämisen ja autolla liikkumisen hylkääminen tuntuu vaikealta. Diesel-hiukkaset, puiden polttaminen ja teollisuus ovat kuitenkin suuria päästökuormituksia. Joten voisiko sähkölämmitys ja bensiinikäyttöisellä autolla ajaminen olla edes hieman ympäristöystävällisempää?
    Vakava asia kuitenkin. Voi tulla vielä aika, että on lentäminen esim. kielletään kokonaan.

    VastaaPoista
  3. Tilasin muuten Kissanviikset-kirjasi lapsenlapselle joululahjaksi. Ihania kuvia.
    Hyvää joulunaikaa!

    VastaaPoista