Kolin Kiekauksessa eletään kahdeksatta kevättä. Tyyne on kuusi vuotta vanha ja edelleen yhtä utelias ja touhukas kuin nuoruuden päivinään.
Vieno ja Miina seurailevat mieluiten Yrjö-kukon vanavedessä.Miina on vanhin, 7 vuotta. Vieno ja Yrjö ovat vuoden nuorempia. Viimeksi sain munia syystalvella harvakseltaan. Saa nähdä, innostaako kevätaurinko vanhoja rouvia munimaan.
Valokuvamallin toimet kuitenkin sujuvat vanhalla rutiinilla. Kaikki kanani seuraavat minua hyvin ja menevät pienien namipalojen houkuttamina nopeasti takaisin häkkiin. Nyt keväällä kanat eivät saa ulkoilla vapaasti pihamaalla lintuinfluenssan takia. Siksi ulkoilutan kanojani vain valvonnassani pieniä aikoja. Muun ajan ne oleskelevat kanalassa ja sen yhteydessä olevassa pienessä häkissä. Tosin kanani eivät muutenkaan ole mikään riski ympäristölle, koska ne eivät enää lisäänny eivätkä taida muniakaan. Ne tulevat elämään lopun elämäänsä Kortelahdessa. Enkä aio enää ottaa kanalaan uusia kanoja. Toivottavasti saamme elää vielä yhdessä muutaman leppoisan eläkeläisvuoden ja tehdä yhdessä pr-työtä maatiaiskanojen ja hornionkannan puolesta.
Tämän kevään koulutustehtävä on opettaa nuori Tauno-kolli suhtautumaan kanoihin ystävällisesti. Se ei ole ennen elämässään tavannut kanoja pihalla, koska tuli minun luokseni syystalvella. Kanalan ovelta se on päässyt seuraamaan kanojen ruokintaa. Taunon päässä näyttää pyörivän isot kysmykset. Onko nuo saaliita vai vaarallisia vai mitä ne oikeastaan on?
Otin Taunon yksin mukaan ekalle kanojen ulkoilluttamiskerralle. Näin se on hieman epävarmempi. Yhdessä Maijan kanssa ne voisivat panna ranttaliksi ja säikytellä kanoja.
Tyyne on hyvä ja itsevarma opettamaan kanojen kunnioitusta.
Tauno ja kanat kuurupiilosilla.
Tässä Taunon katse on muuttunut jo saalistavasta ihmetteleväksi. Eiköhän kanat ja minä saada opetettua siitä kunon kanalakissa.
Tyyne muistuttaa, että jos haluat tietää kanoista, niiden käytöksestä ja hoidosta lisää, voit hankkia
Omat kanat, omat munat, pihakanalan perustaminen kirjan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti