Kohti valoa

Eilen oli talvipäivänseisaus ja nyt ajatukset kääntyvät kohti valoa. Monet meistä joutuvat viettämään erilaisen joulun yksin tai pienemmällä porukalla. Yritetään löytää valon pilkahduksia pimeään. Sytytän aamulla mehiläisvahakynttilän ja lähetän lämpimät ajatukset kaikille ystävilleni ja  lukijoilleni.

Yksinäisen aamukahvihetki. On lohdullista lukea kaukana olevien ystävien kuulumisia kännykän avulla. Vaikka meitä kuinka moititaan nettiriippuvuudesta, niin on se kuitenkin helpottanut paljon elämää korona-aikaan. Yhteyttä voi ja kannattaa pitää monella tapaa. Minäkin olen saanut nettiviestien lisäksi puheluita, kortteja  ja jopa vanhanaikaisia kirjitä. Kiitos kaikille tervehdyksistä!

Itse en tänä vuonnakaan lähettänyt kortteja, vaan laitoin korttirahat Unicefin ilmastonmuutospakettiin lapsille.

Siitä lähtien, kun ensimmäinen lapsenlapseni syntyi, olen tehnyt valokuvakirjasarjaa Mummin aarreaitta. Kirjoja on nyt jo 6 kappaletta. Näin joulun aikaan on ihana muistella ja selailla kuvia yhdessä lasten kanssa. Ehkäpä tänä jouluna ilmestyy taas uusi kirja!

Reposaaressa osallistuin Reposaari-yhdistyksen joulukalenteriin, jossa jouluiset luukut avautuvat ympäri saarta asukkaiden ikkunoilla tai pihoilla.

Ulla-Nalle odottelee toiveikkaana potkukelkkakelejä Toivolan talon edustalla.

Joulun suurin ilo on nähdä joulu lasten silmin. 

Toivoa ja rauhaa jokaisen jouluun ja tulevaan vuoteen!