Rikas ja jännittävä lähiluonto

Läksin aamulla varhain sydänkesän aamuun kiertelemään Reposaarta kamera kaulassa. Nämä kaikki kuvat on otettu heinäkuun  21. päivä aamuna neljän ja seitsemaän välillä. Yksi nuoripari istui Kivikoulun rappusilla. Muita ihmisiä ei tullut vastaan, eläimiä sitäkin enmmän. 

Takarannalla

Kanadanhanhet satamassa

Rantapiston teillä kuljeskeli meriharakoita. Paarlastiniityllä lystiä pitivät neljä rusakkopoikasta. 

Jokapäiväisillä koiralenkeillä iloitsen ja nautin näistä Reposaaren kukkaniityistä, jotka ovat vähän outoja niinkuin räpsööläisetkin.  Niistä voisikin sanoa räpsööläisittäin: Vaiks kuin kaukaa ja iha outoi kukkii. Valo loihtii aina uudenlaisia värisävyjä. Hienoa, että ne ovat saaneet tänä kesänä kukoistaa!

Metsäkauris opasti minut Lontoonrannan niitylle, joka kukkii hieman hitaammin. Mutta sielläkin löytyy runsaasti paarlastikasveja. Kirkkomäki on varmasti varmin paikka kauriiden näkemiseen. 

Useina aamuina olen kohdannut myös ketun ja kerran Lontoonrannassa merisaukonkin. Reposaari on kuin paratiisisaari runsaine eläimistöineen. Toivottavasti niillä on jatkossakin täällä hyvä olla niin kuin ihmisilläkin. 

Reposaari aamusta iltaan, talvea meren rannalla

Tammikuu alkaa olla selätetty. Vaikka alkutalvi on ollut leuto ja loskainen, on täällä Reposaaressa ollut värikkäitä päiviä, kiitos meren. Tässä kuvakavakaldi Räpsöö aamusta iltaan.

Lokakuun tuulet ja neuleet

Lokakuun alussa ruska vielä loisti

Marraskuun alastomat puut

Lokakuu hurahti ohi ilman yhtään postausta. Tosiasia on, että elämäni on hidastunut niin, että ei ole paljon kerrottavaa. Päivät kuluvat hitaasti heräten ja kotiaskareita toimittaen. En  jaksa rynnätä kameran kanssa  kuvaamaan jokaista kaunista auringonnousua ja laskua, vaikka niitä täällä Räpsöössä riittää. Aina se kuitenkin tuntuu hyvältä, kun saa itsensä liikkeelle.

Onneksi minulla on kuukausittain julkaistava kolumnini Kodin Pellervossa  . Se pitää kirjoitusvirettä yllä eivätkä aiheet ainakaan vielä ole loppuneet. 

Olen panostanut siihen, että jaksan ulkoilla ja ulkoilluttaa parhaat kaverini Mansin ja Unnan. Kolmipyörälläni lenkkeily onkin sujunut hyvin pitkin poikin Reposaarta. Raikas merituuli ja aaltojen kohina tuntuu aina virkistävältä. Metsän tunnelmaan pääsen Takarannan reunametsissä.

Pieta ja Valmu mukana metsäretkellä

Tänä syksynä olen joutunut pohtimaan vakavasti sähkönkulutusta niin kuin varmasti moni muukin.

Tahkoluodon tuulivoimalat pyörivät täysillä syksyn tuulissa. Nykyään näen tuulivoimalat maisemassa enimmäkseen positiivisena asiana. Tärkein ja luonnon kannalta paras tapa on kuitenkin kulutuksen ja sähkön kokonaisvaltainen säästäminen. Toivottavasti kalliista energian hinnasta seuraa jotain hyvääkin eli kohtuullisuus jää meille pysyväksi elämäntavaksi. 

Minulla sähkön hinta kolminkertaistui lokakuun alusta. Nyt lämmitän hataraa vanhaa omakotitaloa pelkästään ilmalämpöpumpulla ja sähköpatterit ovat nollilla. Toistaiseksi leudon syksyn ansiosta olen pärjännyt hyvin 19 asteen lämmössä. Takkapuut säästän koville pakkasille. Vetoa ja viluisuutta vastaan olen varustautunut villaneuleilla ja villapeitoilla.

Malli on Sukkaneuvoksen sleeping forest ja lankana Pirkka-lanka.

 Käsissä reuma on ollut pitkään rauhallinen, joten neulominen sujuu. Olenkin elvyttänyt vanhan neulomisharrastukseni. Ensin neuloin monta vuotta kesken olleen villatakin  valmiiksi, seuraavana oli paksuhko pyöröneulepusero ja sitten ohuempi villatunika enemmän sisäkäyttöön. Villahanskat ja säärystimet ovat jo valmiina. Nyt tekeillä on uudet pitkät villasukat. Tietysti paikallista tyyliä eli JonSukan malli. Reposaari onkin neulojia inspiroiva paikka. Täältä löytyy Sukkaneuvoksen lankakauppa ja neulesuunnittelijoita sekä on erilaisia neuletapahtumia. 

Tämän mallin nimi on Suolaulu ja sen innoittajana on ollut Kalevala, suunnittelija Jenna Kostet. Lankana  Vuonueen Tilta, joka on kehrätty suomalaisesta lampaanvillasta. 

Islantilaisneule on Pohjolan lammastilan Riitta Lumiluodon neuloma ja lanka on  kehrätty  ahvenanmaanlampaan villasta. Pusero on ollut minulla jo monta vuotta. Se on säänkestävä ja ihanan lämmin. Haaveena onkin palata juurilleni. Aloitin suomenlampaan villoilla 1980-luvun alussa. Silloin  villat oli omista lampaistani ja ne kehrättiin käsin. Eikä niitä muualta olisi löytynytkään. Nyt lankoja voi saada suomenlampaan lisäksi kainuunharmaan ja ahvenanmaanlampaan villoista. Uusia suomalaista villaa käyttäviä kehräämöjä on useampiakin. Kotimaisia perinteisiä ja uusia neulemalleja syntyy koko ajan. Olen iloinen ja vähän ylpeäkin, että ideamme suomenlampaan villasta luonnollisine väreineen on saavuttanut laajan suosion. 

Aloitimme lampureina Vesilahden Räpsöössä v 1981. Katraassamme oli kaikkia suomenlampaan väreja: valkeaa, mustaa ja ruskeaa. Löysimme myös muutaman harmaan lampaan, joista tuli myöhemmin oma rotunsa kainuunharmas.

 

Kaikki neuleet minun neulomiani omien lampaiden villoista.

Valamossa 1988. Koko perhe on puettu suunnittelemiini ja neulomiini vaatteisiin. Taustalla villan tuottajamme.