Raittijärvi, saamelaiskylä Käsivarren suurtuntureilla

Minulla oli unelma päästä vierailemaan Suomen syrjäisimpään kylään Käsivarren suurtuntureiden keskelle. Raittijärvi on Suomen ainoa asuttu kylä, jonne ei ole tietä, vaan sinne kuljetaan talvisin moottorikelkalla ja kesäisin mönkijällä. Haaveeni oli nähdä porokoirat työssään aidossa ympäristössä ja tavata legendaarisen Kaijukan suvun porosaamelaisia Raittijärvellä ja kuvata poroja talvisessa tunturimaisemassa. 

Kilpisjärven tieltä Saarikoskelta lähtee 36 km pitkä moottorikelkkareitti Raittijärvelle. Antti-Oula Juuso tuli meitä vastaan ja niin läksimme kahdella kelkalla kohti Käsivarren tuntureita. Istuin Tiinan selän takana toisessa kelkassa. Vaikka vauhdikas kelkkamatka hieman jännitti, tuntui kuin ajelisin tarujen maisemissa. Näimme matkalla aurinkoa ja koimme  myös tuiskua, joka antoi aavistuksen, miten rankkaa ja vaarallista kulkeminen kylään voi olla. 

Ylitimme Virdni-tunturin. Antti-Oula osoittaa Haltin suuntaan. 

Raittijärvi sijaitsee 540 m merenpinnan yläpuolella ja on Suomessa korkeimmalla sijaitseva kylä. Rommaeno virtaa lännestä ja laajenee Raittijärven suvannoksi.

Vihdoin perillä! Korona siirsi suunniteltua matkaa kahdella vuodella. Oma terveytenikin reistaili. Mutta erinomaisen seikkailukaverini Tiina Kuosmasen avulla selvisin matkasta jalkavammaisenakin. Tiina kerkesi hiihtämäänkin tunturissa. 

 

Loistava oppaamme ja isäntämme Antti-Oula Juuso ja  hänen vanhempi porokoiransa Ranne. Antti-Oulan isoisä oli kylän perustanut kuuluisa Aslak Juuso eli Kaijukka. 

Auringonnousu Raittijärvellä

Poromies Ailu Juuso ja hänen nuori porokoiransa Mosku. Ailu korosti, että ilman koiraa ei homma oikein luistaisi. Koira saa porot liikkeelle. 

Ailu ja Minna Juuson talossa oli hoidossa myös tyttären porokoira Tsorre, joka toimii hypokoirana. 

Antti-Oulan perhekunnan porotokka oli lyhyen moottorikelkkamatkan päässä tunturin toisella puolella. Näin talvisin poroille annetaan päivittäin lisärehua. Kesäksi porot jutaavat Pihtsusjärvelle, jossa Antti-Oula perheineen paimentaa porojaan kesän ajan. Takaisin Raittijärvelle siirrytään elokuussa.

Porot kootaan koiran avulla yhteen ruokintaa varten.

Penne on Antti-Oulan pojan tyttöystävän koira. Se toimii myös Antti-Oulan erinomaisena työkaverina, kun Ranne on siirtymässä eläkkeelle. Kaikkiaan tapasin Raittijärvellä ja Saarikoskella 6 porokoiraa. Kaikki poromiehet korostivat, ettei porojen kokoamisesta ilman koiraa tulisi mitään. Koirat oli hankittu lähitienoilta Suomen Lapista, Ruotsin puolelta ja Kautokeinosta Norjasta. Koirat olivat rekisteröimättömiä. Näissä maisemissa on paimentanut myös omien rotuunotettujen kasvattien Pilvipolun Mansin ja Eemelin takaa 4. polvessa löytyvä kantakoira Tilkku eli Tilhku ( s.1977), jonka omisti Antti-Oulan serkku Iisak Juuso. 

Seuraavalla viikolla nämä aidat täyttyvät poroista ja kylä ihmisistä, kun Raittijärvellä on poronerotus. 

Kiitos Antti-Oula Juuso, poromies ja taiteilija. Jos haluat lukea lisää Raittijärvestä, suosittelen Jyrki Kallio-Kosken kirjaa Raittijärvi, Kaijukan kylä.  

Täällä elimme kaksi yötä avaran taivaan, tähtien ja revontuleten loisteessa. Agregaatti käynnistettiin iltaisin pariksi tunniksi, että saimme kameiroiden akut ladattua. Kavala maailma pelottavine uutisineen oli hetken poissa.