Pilvipolun Mansi ja Onnenpiparit 10 vuotta

Mansi ja sen veljet Eemeli, Rölli, Jehki ja Raiku täyttävät tänään 10 vuotta.Tämä pentue on erikoinen tarina porokoiran (porokoira on porojen paimennukseen käyetty koira) ja lapinporokoiran ( rekisteröity rotu, jonka alkuperä on porokoirissa) historiaa, josta voisi kirjoittaa vaikka romaanin. 

Mansi on ystävällinen, rakastava, ahne ja viisas.  

Mansi on ollut koko ikänsä terve, ei ruoka- eikä iho-ongelmia. Myös sen veljet ovat tietääkseni hyvinvoipia kymmenvuotiaita.

Mansin emä on Pilvipolun Pipariakka, emänemä oli Pilvipolun Laemmi-Ahku ja emänisä Peanu Vaaprotti. Molempien suvut menevät Käsivarren porokoiriin. Pentueen isä on on Kennelliiton rekisterin ulkopuolella kasvattamani ja säilyttämäni Onni, jonka isän suku menee myös Porokoiratutkimuksen koiriin ja sitä kautta Käsivarren työkoirasukuihin. Oman kantanarttuni rotuunotetun Cikin lisäksi Onnin suvussa on pieni siivu parasta  paimensukuista linjaani Pilvipolun Pepen kautta, jonka emä oli Pilvipolun Lilli.

Pilvipolun Mansi

Kun Mansin ja sen veli Eemeli otettiin lapinporokoirarotuun, voi sanoa, että olin kulkenut pitkän, kivikkoisen tien koiramaailman puhureissa ja syöväreissä. Onneksi minulla oli ollut tukijoita, jotka myös tiesivät näiden koirien arvon. Parhaan kiitoksen he ovat varmaan saaneet koiriltaan, jotka ovat samaa sukua.

Minä tein kuukausi sitten pyhiinvaellusmatkan Mansin suvun syntysijoille Raittijärvelle. Olisihan se ollut hienoa ottaa Mansi mukaan, mutta kylän työkoirat olisivat voineet mennä tyttökoirasta sekaisin. Hienoa oli kuulla tarinat Iisko Juuson Tilhkusta. ja Jukka Ketolan Tilkosta (eli 1970-luvulla), jotka molemmat kertautuvat Mansin suvussa. Tilkosta ei valitettavasti ole kuvaa, mutta sen tyttärenpojasta Tilhkusta on Tuija Rinteen luovuttama kuva.

Tilhku SF29505G/84, omistaja Iisko Juuso, s.1977  

Mansin emänisä Peänu Vaaprotti "Viehka", 2002-2018, Vapepan hälytyskoira

Mansin poika Pilvipolun Velho-Tilko, perinyt vahvasti esi-isänsä ulkonäön lisäksi myös paimennusominaisuudet.

Tilko tuli Porokoirakerhon paimennuskisassa kahdeksanneksi, Kuva  paimennusleiriltä Unninkasta.

Mansi on saanut yhdet pennut 2015, isänä rotuunotettu Rannu Näkkälästä. Pilvipolun Velho-pennut. Siinäkin syntyi vain poikia. Yritin astuttaa Mansin toisen kerran, mutta se ei vanhempana tullut enää kunnon kiimaan, vaan luovutti lauman lisääntymisoikeuden nuoremmalle nartulle Unnalle. 

Onneksi pojista ovat jo jatkaneet sukua Velho-Tilko ja Velho-Pilkki. Paimennusominaisuudetkin vaikuttaisivat periytyvän.

Pilvipolun Eemeli, Vapepan hälytyskoira

Pilvipolun Eemelin kautta suku on jatkunut kolmessa pentueessa. Pilvipolun Eemelin ja Unnan pennut täyttävät ensi kesänä 3 vuotta. Pilvipolun Siekkis Vilgesjuolgi toimii porokoirana Sevettijärvellä.

Harmi, ettei arpaonni suosinut Eemeliä, joten se ei päässyt porokisoihin. Eemeli on leireillä osoittanut vahvaa paimennusviettiä ja sen työmoraali on korkea. Eemeli Unninkassa.

Eemelin poika Pilvipolun Hirre Vilgesjuolgi. Hirrekin opiskelee pelastuskoiraksi.

Pilvipolun Haldi Vigesjuolgi

Pilvipolun Virggo Vilgesjuolgi eli Halla

Mansin velli Rölli meni siskoni perheeseen. Se on pitkäkarvainen, reipas ja ystävällinen perhekoira.

Isä Onni ja Jehki. Jehki on toiminut monissa harrastuksissa, mm sosiaalipedagogisessa koiratoiminnassa ja Susirajan Etsiväkoirissa. Sillä todettiin kaihi kolme vuotiaana, jonka takia sitä ei esitetty mukaan rouunottoon. 

Lopuksi kuvakalkadi Onnenpipareiden kunniaksi, niin kuin pentuja alunperin kutsuttiin. 

Pipari ja pojat

Eemeli

Rölli

Mansi

Onnenpipareita edelleenkin Mansin ja poikien elämään!