Kevät paketissa

 Kevät paketissa, nyt voisi tulla kesä.

Lähiluontohavaintoja Reposaaresta. 

Junnila on räpsööläisten aarre, jonne on hyvä tulla rauhoittumaan ja tarkkailemaan kevään tuloa. 

Telkkäpariskunta  lensi ankkalammelle jo huhtikuussa

Samoin sinisorsat

Mandariinisorsat meinasivat jättää muut paluumuuttajat varjoonsa. Parin viikon ajan Junnilassa ramppasi viereita kauempaakin toivossa nähdä sorsat. Ne varmaan kyllästyivät lintuturisteihin ja muuttivat kylälle. Kolmen mandariinisorsan nähtiin tallustelevan ympäri saarta milloin Kirkkokadulla milloin ihmisten pihoilla. 

Takarannan metsissä on pesimäkoloja monenlaisille pikkulinnuille. 

ja käpytikka tekee niitä lisää

Punatulkkupariskunta pesäntekopuuhissa

Puukiipijä

Tänä vuonna haahkoja on näkynyt vähemmän.

Toukokuun alussa tapasin lammella haapanapariskunnan

Tukkasotkat ovat vähentyneet uhkaavasti ja ne ovatkin nykyisin määritelty erittäin uhanalaisiksi. 

Toukokuun lopulla lampi hiljeni mutta vihreys lisääntyi.

Läksin aamulla auringonnousun aikaan kiertämään Reposaaren katuja ja kuvaamaan, mitä tuli vastaan. 

Meriharakka Satamapuistossa

Kettu saaliineen matkalla Kalasatamasta 

Harakka ja rusakko Kirkkokadulla

Rusakkoporukka Takarannalta. Nämä kisailivat pitkään tiellä kunnes huomasivat minut ja loikkasivat metsään.

Viime hetkellä, koska mutkan takaa ilmestyi kettu. Se oli ilmeisesti kytännyt saalista.

Ja paljon metsäkauriita:

Herätinkö?

Karvanlähtö pahimmillaan

Kotipihassa kukkii kirsikkapuut.

Niissä viihtyvät pikkuvarpunen ja sinitiainen.

 Sinitiainen suunnittelee pesintää naapuriin. 

Tuomet puhkesivat kukkaan eilen. Syreenit ja pihlajat oat nupuillaan, mutta ne kuuluvat jo kesään. 

Reposaaren jännittävä kevätluonto

Tänä keväänä minulla on taas ollut mahdollista seurata kevään tuloa ja lintujen kevätmuuttoa Reposaaressa. Räpsöö tarjoilee värikkäitä luontoelämyksia.

Merilokki

Naurulokki

Ensimmäisenä muuttolinnuista tulevat lokit. Kalalokkeja, merilokkeja, harmaalokkeja, naurulokkeja, pikkulokkeja ja selkälokkeja. Lokit ovat minulle edelleenkin vaikeita tunnistaa. Siksipä kuuntelenkin tätä tehdessäni toisella korvalla radion luontoiltaa, jossa on tänään aiheena lokit. 

Merimetsot saapuvat komeasti suurina parvina.

Riviin järjesty!

Isokoskelot hajoittavat pakan.

Harmaahaikarat viihtyvät maaliskuussa jään reunalla.

Merihanhet tuovat mieleeni lempikirjani Selma Lagerlöfin Nils Holgerssonin.

 

Smirre-kettukin saapui paikalle.

Meriharakka muutti Räpsööseen huhtikuun puolessa välissä.

Huhtikuun puolenvälin jälkeen Junnilanlammelle ilmestyi värikäs yllätys, kun kaksi mandariinisorsakoirasta saapui vierailulle. Viiime kesänä täällä viihtyi kolme sorsaa. Lieneekö tämä samaa porukkaa? Toivottavasti lintubongarit ja kuvaajat kunnioittavat lintujen ja Junnilan rauhaa. 

Takarannan metsikössä tulee usein tunne, että joku tuijottaa.

Kaksivuotiaasta lapsenlapsestani Valmusta metsäkauris on pelottava. Jotain aavemaistahan tässä aamuisessa kohtaamisessa on. 

Rantakäärme oli entisaikojen maatilojen elättikäärmeenä, joka saalisti jyrsijöitä. Muinaiset suomalaiset arvostivat käärmeitä elämänpiirissään eläen sovussa rinnakkain niiden kanssa. Rantakäärmettä ei ole nykypäivänäkään mitään syytä pelätä, saati inhota. Rantakäärme ei voi vahingoittaa ihmistä – päinvastoin ihminen on sen pahin uhka. Räpsöössä niitä on vielä runsaasti.