Jääleinikki

Mitä yhteistä on  jääleinikillä ja pienellä lapinporokoiratytöllä? Molempien juuret ovat Saamenmaan korkeilla tuntureilla.

Mietin nimiä Pilvipolun Metsänkulkijoille, Valman lapinporokoiran pennuille. Emän kaunis virallinen nimi Pilvipolun Metsänkultarinta velvoittaa. Kultarinta on yksi vanhoista karhun nimityksistä. Pentueen hoitajan, Valman omistajan Erkki Lampénin kanssa halusimme nimiin jonkun metsään ja luontoon liittyvän teeman. Se löytyi helposti: uhanalaiset kasvit Suomen luonnossa, metsissä, soilla ja tuntureilla. 

Tikankontti nupuillaan kesäkuun alussa

Nimiksi valikoituivat pojille Pilvipolun Suovalkku, Peikonkulta, Uuvana, Mäkitervakko ja Tikankontti ja tytöille Pilvipolun Noidanlukko, Kylmänkukka, Sudenmarja, Kalliokielo ja Jääleinikki. Tarkemmat tiedot kasveista löytyy Luontoportin sivuilta.

Tikankontti täydessä kukassaan Kolin kansallispuistossa

Jokainen perhehän antaa koiralle kutsumanimen, yleensä ihan jotain muuta kuin virallinen nimi. Kennelnimi on taas kasvattajan puumerkki. Nimien keksiminen on ollut minusta aina inspiroivaa puuhaa. 

Kalliokielo Jungfruskärissä Saaristomeren kansallispuistossa

Pyöritellessäni nimiä ja hakiessani niistä tietoa, aloin mietiskellä, mitä kasveista olen  itse nähnyt retkilläni. Ainakin Mäkitervakon, joka valikoitui mustalle pojalle nimeksi pentuajan kutsumanimen Terva-mukaan. Noidanlukko kuuluu saniaisiin. Esimerkiksi ketonoidanlukko on ollut aikanaan yleinen keto- ja hakamailla. Niiden rehevöityessä siitäkin on tullut uhanalainen. Kalliokieloja olen nähnyt Saaristomeren kansallispuistossa Jungfruskärissä, tikankontteja Kolin kansallispuistossa. Kylmäkukkaa eli hämeenkylmäkukkaa en ole nähnyt eikä näkeminen ole tarpeenkaan, koska se on erittäin uhanalainen. Mutta tieto siitä,  että niitä on säilynyt lähellä pentujen syntymäkotia Hämeenlinnassa, lämmittää sydäntä. Peikonkulta on vähässä  valossa hohteleva, salaperäinen aarnisammal. Suovalkku on orkidea, vaikkei sen vaatimattomasta ulkonäöstä ehkä arvaisi. Se kasvaa nevoilla ja lettosoilla ja on rauhoitettu koko Suomessa. Sudenmarja on monivuotinen ruoho, joka on yleinen Kainuun korkeuksille saakka. Se kasvaa tuoreissa metsissä ja lehdoissa.Uuvana on monivuotinen valkokukkainen varpu, joka kasvaa tunturipaljakoilla kuivilla lakitasanteilla. 

Tytöistä yksi tulee vanhimman poikani perheeseen ja  on minun sijoituskoirani. Mietin tunturikukkia Arnikkia tai Jääleinikkiä oman sijoitusnarttuni nimeksi. Yhtäkkiä mieleni sopukoissa häivähti muisto, että olen tavannut jääleinikin. Kaivoin 17v vanhan kiintolevyn kaapin kätköistä ja sieltähän se löytyi kansiosta Paras-Pältsa kukat. 

Paras -eli Barrastunturi Norjan puolella

Eläkkeelle jäätyäni 2008 tein ystävien kanssa vaelluksen Norjan Paras ( Barras)-tunturin kautta kolmen valtion rajalle ja sieltä ylös korkean tunturijonon satulaan yli kilometrin korkeuteen ja edelleen Ruotsin Pältsalle.

Yövyimme ylhäällä satulassa. Aamuvarhaisella kapusin tunturipaljakkaa  pienen putouksen kiviröykkiöiden keskelle. 

Siellä loisti kesän viimeiset pienet jääleinikit valkoisina ja violetteina.

Jääleinikki on rauhoitettu ja sitä esiintyy Suomen puolella vain Enontekiön suurtuntureilla. Se  on ennätyskukka, joka kukkii putkilokasveista korkeimmalla ja kylmimmässä. Siksi sen tulevaisuus on epävarma, jos ilmasto lämpenee.

Kukkikoon jääleinikit ja kasvakoon  Pilvipolun Jääleinikki ja sisarukset suloisita nupuista loistaviksi ja  iloa tuoviksi porokoiriksi! 

Pilvipolun Jääleinikki, pentunimeltään Fauna, eka kertaa ulkona. Kuva Erkki Lampén

emo Valma ja Pilvipolun Suovalkku Kuva Erkki Lampén