Unna lähti pilviporojen paimeneksi

Hyvästi kaunis, rakas koirani Unna.

21. 3. 2014- 5. 7. 2026

Jouduin tekemään raskaan ja vaikean päätöksen yllättäen ja ihan liian aikaisin, kun Unna nukutettiin ikiuneen 5. 7. 2026 Porissa. Unna on syntynyt 21. 3. 2014 Enontekiön Näkkälässä Marja Vanhapihan kasvattamana. Viikko sitten helteiden aikaan Unnan ruokahalu hävisi ja se oli selvästi väsynyt. Luulin oireiden johtuvan helteistä. Loppuviikosta säät helpotti, mutta ruoka ei vieläkään maistunut. Unna kuitenkin söi joka päivä vähän ja joi normaalisti. Niinpä matkustimme sunnuntaina jo pitkään suunniteltuun perhetapaamiseen Reposaareen. Illalla jouduimme tyttäreni Lauran kanssa viemään Unnan kiireesti päivystykseen, koska sen emätinaukosta alkoi virrata mätää. Kohdussa oli kehittynyt helteiden aikaan paha kohtutulehdus. Leikkauksen onnistuminen ja toipuminen olisi yli 12-vuotiaalle koiralle epävarmaa.Unna nukkui rauhallisesti pois tästä maailmasta.

Haimme Unnan ja veljen Rannun yhdessä Kuosmasen Tiinan kanssa Näkkälästä. Samalla porukalla olemme seikkaileet sen jälkeenkin ympäri Lappia aina Jäämeren rannalle saakka. 

Viime talvena kävimme vielä tervehtimässä sisarusten emoa Nastia 15v. Hyvin otti Marja Vanhapihan koiralauma sukulaiset vastaan. Nasti tarkastaa tytärtään ja joku Nastin urosjälkeläisistä Rannua. 

Kuvassa Nasti ja Rannu, takana Unna. Nasti siirtyi muistojen porolaitumille tämän vuoden toukokuussa. 

Unnan ensimmäiset Pilvipolun Neakkel-pennut syntyivät 2018 tammikuussa, 7 poikaa. Isä on Korpikairan Ikirouta eli Manu. 

Kaksi pojista meni porokoirahommiin. Toinen on palkittu kaksi kertaa poropaimennuskisoissa. Kaikki muutkin ovat käyneet poroilla ja osoittaneet vahvaa taipumusta. Pojat ovat nyt 8 v ja porukasta löytyisi terveystarkastettuja suvunjatkajia. Ainoastaan Ránnella on yhdet jälkeläiset. 

Seuraava Vilgesjuolgi-pentue syntyi  kesällä2019.Se oli viimeinen pentue, jonka kasvatin Unnan kanssa Kortelahden upeassa maalaismiljöössä. 

Pentueen isänä oli Pilvipolun Eemeli, joka vielä viime kevättalvena 14 vuotiaana laittoi porot reippaasti kirnuun.  

Myös Pilvipolun Mansi, Eemelin sisko, osallistui aktiivisesti pentujen kasvatukseen.

Kasvatusapuna olivat myös Sulevi kukko ja kanat

ja kissat, kuvassa Hilla.

Tästä pentueesta yksi uros meni porokoiraksi, yksi toimii pelastuskoirana hälytysryhmässä, yksi narttu on taitava maatilan monitoimipaimen. Kaikilta luonnistuu hyvin kotikoiran tehtävät. Neljä on osallistunut poropaimennusleireille  ja ovat pärjänneet porojen kanssa hyvin. Sukua on jatkanut yksi narttu. 

Unnan viimeinen pentue pantiin alulle vielä Kolilla. Isänä hieno herrasmies Pilvipolun Helmen Arwo 9v. 

Pennut , 3 urosta ja 5 tyttöä syntyivät ensimmäisenä kesänä  Reposaaressa v 2020.

Mansi hoiti isoa pentuetta Unnan apuna.

Pilvipolun Repolaisista kukaan ei vielä ole jatkanut sukua, koska kahdella pennulla oli atooppista ihottumaa. Nyt pennut ovat 6 vuotiaita ja kaikki muut tietojeni mukaan terveitä. Terveystarkastettu on vain sijoitusnarttuni Pilvipolun Kaisla Repolainen priimatuloksin. Se on palkittu Mejässä ( verijälki)  voittajaluokassa ykköstuloksella. Pentueesta kaksi koiraa on porotiloilla ja ainakin toinen toimii erinomaisesti. Yksi narttu on ollut useammalla poropaimennusleirillä ja herättänyt ihastusta  kyvyillään. 

Unna vietti eläkeläisvuosiaan ensin Mansin kanssa Reposaaressa ja sitten ainoana koirana Tampereen Multisillassa.

Vielä keväällä Unna juoksi reippaana pyörän vierellä yhteisillä retkillämme Multisillan ja Peltolammin luonnonsuojelualueilla. 

Unna jätti jälkeläisiinsä vahvasti hyviä paimennusominaisuuksia. Itse  se oli sinnikäs paimen, mutta aina kohtelias poroille ja lampaille. 

Onneksi Unnasta on tuhansia kuvia. Se oli suosituin valokuvamallini kirjoissani, päivityksissäni ja  korteissani.

Juokse vapaana parhaan ystäväsi Mansin kanssa!

Porot ja porokoirat pakkasessa

Toiset lentää etelään, sulloutuvat turistikeskuksien tungokseen laskettelurinteillä tai uimarannoilla. Minä tiedän perempaa. Suomen vaikuttavin vuodenaika talvi on paras päättää kimaltavien hankien keskellä porojen, porokoirien ja niitä rakastavien ihmisten kanssa. 

Sammuntuvalla Kittilän Sirkassa pidettiin Pilvipolun poropaimennusleirit. kaksi perättäistä kahden päivän leiriä. Kaikkiaan15 koiraa. Ensimmäisenä päivänä harjoiteltiin Riikka Kenttälän johdolla pienemmässä ala-aidassa. 

Yläkuvassa esikertalainen Pilvipolun Daphne alias Pinna ja alakuvassa kokenut konkari Pilvipolun Neakkel-Hálle. He ajelivat leirille lähes 1000 km päästä Porista saakka.

Pilvipolun Hirre Vilgesjuolgi

Toisena päivänä päästiin  isompaan yläaitaan, jossa porot kuljetettiin ensin metsäaitaan ja sieltä kujaa pitkin pienempään aitaan. Kokeneemmat koirat saivat siirtää porot lopuksi kirnuun.

Haukku on porokoiran tärkeä työväline.

Pilvipolun Neakkel-Rino Paimentaa porot taitavasti kirnuun. Ahtaassa tilassa työskentely vaatii koiralta rohkeutta ja itsehillintää. Koiran pitää pysähtyä kirnun portille. 

Pilvipolun Jääleinikki eli Laika on minun sijoitusnarttuni ja poikani perheen koira. Laika täytty leirin aikana vuoden eikä ollut nähnyt poroja eikä muitakaan paimennettavia koskaan. Kuvasarjasta näkyy hienosti, miten Laika kiinnostuu poroista. Liina voitiin jättää nopeasti pois, koska Laika ei kiihtynyt vaan oli poroille kohtelias. Toisena päivänä Laika kuljetti poroja jo varmasti ja piti parttion hyvin koossa.

Isossa aitauksessa Laika haki porot itsenäisesti kaukaa mäeltä ja kuljetti ne kujaa pitkin takaisin lähtöaitaan. 

Myös Laikan veli Pilvipolun Tikankontti eli Uni oli innokas paimen. Hieman vielä vallaton nuori uros. 

Unin omistaja  Erkki Lampén hoiti vuosi sitten sankarillisesti tämän Pilvipolun isoimman pentueen. Erkin ajatuksia ja kokemuksia koirista ja erityisesti lapinporokoirista voitte lukea  Helsinginsanomien helmikuun26 teemanumerosta Koirat.

Pilvipolun Tilia eli Aivi 3v

Sijoitusnarttuni Pilvipolun Tilia eli Aivi on nyt 3v. Sen haltijan Paula Sorasalmen kanssa suunnittelemme pennutusta seuraavasta kiimasta. Aivin terveys on tutkittu ja kaikki  on priimaa. Paimenena se on erinomainen. Kotioloissa paimentaa vuohia, hevosia ja kyyttöjä sekä on Paulan mukana töissä lastenhuoltoyksikössä. Kotonakin on pieni hoivattava, joka oli jo mukana paimennustreeneissä.

Paimennusleirit ovat iloisia samanhenkisen ystäväporukan tapaamisia. Monien kanssa ystävyys on jatkunut vuosiakymmeniä. Uusia ystävyyssuhteita syntyy aina uusien pentujen myötä. On etuoikeus, että ystäväpiiriin kuuluu kaikenikäisiä ihmisiä. Meitä kaikkia yhdistää rakkaus porokoiriin, poroihin ja luontoon. 

On arvokasta, että saa seurata ammattilaisten työtä ja oppia paimennuksesta ja poroista. 

Maija Korhonen on kittiläläinen poronhoitaja. Tässä hänen 2 v porokoiransa , Pilvipolun Neakkel-Ránnen poika Seppi (rekisterissä Harmi). Mielenkiinnolla seuraan, miten paimennusominaisuudet periytyvät kasvattieni jälkeläisille. 

Riikka Kenttälän opissa  Unninkassa on käynyt satoja porokoiria. Hän on ammattiporomies ja pyörittää yhdessä veljensä kanssa Sammuntuvan porotilaa. Kuvassa taitavan paimenen Pilvipolun Velho-Tilkon tyttärentytär Uniaavan Lupukka eli Viehka ja omistaja Terhi Honkonen.

Pilvipolun Impi Repolainen eli Imppu

Pakkanen paukkui aamuisin 25 asteessa

Päivällä aurinko lämmitti ja porot nostivat turvat kohti kevättä. 

Pilvipolun koirat turisteina syntysijoillaan

Pilvipolun koirat ja heidän jälkeläisensä emäntineen lähtivät ihan turisteina ruskareissulle Lappiin. Tavoitteena oli nähdä värikästä ruskaa, porokoiria töissään ja tietysti paljon poroja. Matka suuntautui Käsivarteen, Enontekiöön ja Kautokeinoon lapinporokoiriemme syntysijoille. Majoituksen saimme Korhosten mökistä Jerisjärven rannalta Kittilän ja Muonion rajalta. 

Antti-Oula Juuson perheen porokoirat lähdössä Raittijärvelle töihin.

Jerisjärvellä meillä oli viihtyisä hirsihuvila luonnon rauhassa ja hiljaisuudessa. Koirat nauttivat vapaudesta ja me kauniista maisemista Pallaksen suuntaan. 

Lämmin kiitos Korhosen Maijalle, että saimme viettää täydellistä lomaa koirien kanssa Jeriksellä!

Kohti Kilpisjärveä ja Saanaa.

Unna pääsi Hannelen ja Terhin kanssa muiden koirien matkaan Mallan rinteille . Minä tyydyin ihailemaan  ja kuvaamaa maisemia alempaa. 

Saarijärvellä Muoniojoen varrella tapasimme poromies Antti-Oula Juuson poikineen. 

Meitä tuli iloisesti tervehtimään kaksi porokoiraa, Ruske ja Bolfi.

Bolfi Kautokeinon läheltä

Ruske kysyy, joko lähdetään hommiin. Ruske on 1,5 v Bolfin tytär. Isä on Raittijärvellä 3v sitten tapaamani Penne. Penne on Andten perheen koira. Hyviä porokoiria kaikki, tuumaa Antti-Oula. 

Vasemmalta Per-Ailu Gaup-Juuso, isä Antti-Oula Juuso ,  Andte Gaup-Juuso

Antti-Oula ja pojat koirineen lähtivät ilta--auringossa kohti Raittijärveä, jossa viivytään parisen viikkoa porohommissa. Matka mönkijällä kestää useamman tunnin. 

Koirien juottotauko Muoniojoen rannassa.

Meillä oli matkassa Terhin Háldi ( Pilvipolin Haldi Vilgesjuolgi),Viehka ( Uniaavan Lupukka), minun Unna ja Hannelen pojat Pilvipolun Eemeli, Vigge ( Chevrott´s Eccels) ja Hirre ( Pilvipolun Hirre Vilgesjuolgi).

Seuraavana päivänä retkeilimme Pallaksella.

Maijan matkasss pääsimme Kyrön paliskunnan Puksun erotusaidalle, jossa oli raattamalaisia poromiehiä ja naisia korjaamassa aitoja. Koiria oli mukana niin kuin kuulemma aina työhommissa. Tässä Eetu Alatalon porokoirat, isä ja poika. 

Mukava oli seurata, miten koirat hengailivat kaikessa rauhassa keskenään, mutta kun poromies hyppäsi mönkijän päälle, olivat heti tarkkoina mukana. 

Jonna Autto ja 2v lapinporokoira Rihtu.  Rihtun narttulinja on kolme polvea Jonnan omia koiria, isä on Petri Kyrön lapinporokoira Remu eli Junkor. Jonna suunnittelee joskus tulevaisuudessa myös Rihtun pennuttamista. Myös Rihtun veli Cahbe on porokoirana samassa paliskunnassa. Sen tapasin talvella Petri Kyrön ja Vilma Logjen kodissa. 

Korhosen Maijalla naapuripaliskunnasta Kuivasalmesta oli mukanaan nuori lapinporokoirauros Hipo eli Harmi, jonka isä on Maijan vanhempi porokoira Pilvipolun Neakkel-Ránne ja emä Poikkikorvan Jokkmokk. 

Viimeisenä yhteisenä päivänä ajelimme Raattaman ja Hetan kautta Norjan puolelle Kautokeinoon.

Kilometrejä kertyi. Olimme säästeliäitä ja ajelimme yhdellä autolla. Hyvin mahtui kolme naista ja kuusi porokoiraa yhteen autoon, kun olimme kaikki sopuisia. 

Emme tällä kertaa kerinneet Näkkälään, mutta pysähdyimme  Näkkälän tiehaarassa ulkoilluttamaan koiria. Täällä pohjoisemmassa alkoi olla jo enemmän ruskaa. 

Yhäkkiä koirat terästäytyivät ja haukku raikui. 

Syy selvisi, kun käännyin .

Porot juoksivat kohti Näkkälää koirien haukun saattelemana. Unna ja sen pennut Háldi ja Hirre lähettävät porojen myötä terveiset synnyinseudulleen. 

Kautokeinon museo

Taustalla virtaa Altajoki. Täältä lähti aikanaan minun lapinporokoirakasvatukseni. Cikki on syntynyt Kautokeinossa 1996 ja  vuonna 2006 vein tänne Cikin tuhkat. Tämä kohta 30 vuoden matka on tuonut elämääni paljon ystäviä, sykähdyttäviä kokemuksia ja upeita koiria.