Sain nauttia kolmen päivän ajan nuotiosavun tuoksusta ja ihastella, miten höyryävissä padoissa syntyi kiehtoavia värisävyjä kasvien avulla. Rentouttavana seurana meillä oli lempeitä ahvenanmaanlampaita, viisaita porokoiria, touhukkaita ankkoja ja kanoja. Arvoisana isäntänä toimi paimenkissa Nipsu Kuosmanen.
Terhi Honkonen Heinäjärven Määtilalta kutsui minut lammasretriittiin kauniille kotitilalleen Vimpeliin.
Iines-rouva ja nuoret Tupu ja Lupu tarkastivat kaikki meidän touhut. Ja niillä oli myös mielipide joka asiaan. Värjäyksen aloitimme lupiinilla, joka haittakasvina joutaakin hyvin värjäykseen. Viereisessä padassa puretetaan lankoja eli käsitellään alunalla, että väri tarttuisi paremmin.
Alunaa eli aluuminisulfaattia laitetaan 10 prosenttia lankojen painosta noin 40 asteiseen veteen. Turhaa kemikaalikuormaa kannattaa välttää eli tarvitaan talousvaaka. Vesi kuumennetaan 80-90 asteeseen. Puretuksen voi tehdä myös samanaikaisesti värjäyksen kanssa.
Lämpömittari on tärkeä työväline. Villalangat kuumennetaan vähitellen eikä lämpö saa värjätessä nousta yli 90 asteen.
Toin mukanani kotoa kaksisäikeisiä harmaita ja valkeita jämälankakeriä suomenlanpaanvillasta, kainuunharmaasta ja muista suomalaisista villalangoista noin 500g. Olisin mielelläni värjännyt myös ahvenanmaanlampaan villalankoja, mutta niitä ei nyt ollut saatavilla kuin kolmisäikeisenä.
Kun lupiini oli porissut kiehuen kattilassa reilun tunnin, liemi siivilöitiin. Tuoretta värikasvia tarvitaan noin kymmenkertainen määrä lankoihin verrattuna.
Väriliemen jäähdyttyä sinne siirrettiin puretetut langat suurinpiirtein samanlämpöisestä vedestä. Vettä pitåå lisätä, jos langat eivät uppoa kunnolla. Lankoja sekoitellaan silloin tällöin puukepillä. Samaan aikaan laitoimme tulille väriliemen kanervasta ja järviruo'osta.
Jännittävä hetki, kun langat ovat olleet vähintään tunnin 80-90 asteessa lupiinin väriliemessä. Olin tehnyt kolme pientä vyyhtiä keskiharmaasta, vaaleanharmaasta ja valkoisesta langasta. Harmaa värjäytyy enemmän vihreäksi ja valkoinen keltaiseksi. Myös padan materiaali vaikuttaa väriin. Rautapata vahvistaa vihreää. Teräspata on myös sopiva värjäysastia.
Välillä pitää rentoutua ja verytellä jalkoja. Lampaat veivät meidät porokoira Haldin ( Pilvipolun Háldi Vilgesjuolgi) paimentamana metsään.
Seuraavaksi oli vuorossa kanerva.
Terhi keräsi järviruo'on röyhyt läheisen järven rannalta.
Järviruo'on väri hämmästytti ja epäiltiin, saako tuosta nyt vihreää.
Huuhtelu suoritetaan vähitellen haalenevissa vesissä niin kauan, ettei väriä enää irtoa. Yleensä 5 kertaa riittää. Huuhteluveteen voi lisätä hieman etikkaa, joka edistää värin pysymistä.
Uhanalaiset metsäpeurat vaeltavat Terhin kotiseudun ohi keväisin vasomaan Oulunjärven rannoille ja syksyisin takaisin etelämmäksi. Porokoirat ovat taitavia löytämään pudonneita sarvia metsästä.
Punasipulin kuoret keitettiin illalla ja jätettiin likoamaan väriliemeen. Aamulla siivilöitiin vahvanvärinen liemi.
Punasipuli antaa harmaaseen voimakasta kellavihreää. Samalla värjättiin vielä 100g harmaata lankaa kanervan jälkiliemessä. Yllättävän hyvä väri siitäkin.
Välillä muistettiin nautiskella Terhin omavaraisherkuista: riistaa, raparperipiirakkaa, jäätelöä kuusenkerkkasiirapilla. Nipsukin tuli kesken tuholaistorjuntatöiden tervehtimään.
Kiitos Terhi ja koko Heinäjärven Määtilan väki unohtumattomasta lammas- ja väriterapiasta!
Terhi järjestää pienelle porukalle värjäys-, huovutus- ja kehräyskursseja. Tietoa facebookista https://www.facebook.com/heinajarven.maatila tai instagramista osoitteella Heinäjärven Määtila.
