Metsäneuleet

Villapuseroita, joilla on tarina

Puikot vievät minut silmukka silmukalta sammaleisille metsäpoluille vihreään hämärään. Kahden viimeisen villapuseroni aiheena on ollut metsä.

Langoista saan kiittää suomenlampaita, kainuunharmaksia ja ahvenanmaanlampaita. Lankakorissa on suomalaisten maatiaislampaiden luonnonväreja, kasveilla värjättyjä ja pienten lankayrittäjien omia värjäyseriä suomalaisesta villasta

Aloitan aina neulomisen hihoista. Pienemmässä kappaleessa on helpompi suunnitella tulevaa mallia ja värejä eikä purkaminen ole niin työlästä, jos muutan suunnitelmaa. Kahden samanlaisen kappaleen neulominen on tylsää, siksi teen hihat mieluummin heti alussa. Huvittuneena huomasin, että Satu Rämön uusimmassa dekkarissa Tinna Hildurin poliisikollega Jakob tekee samoin.

Mallin suunnittelin nostalgisista kuvioista vanhoista neulekirjoista Eeva Haavisto: Sata suomalaista kuviokudinmallia 1948 ja Mary Olki Kirjokintaita 1944.

Tämän puseron neuloin Reposaaressa muuttoajatusten ja touhujen keskellä. Olin silloin huonossa kunnossa koronan jälkivaivojen takia. Metsän neulominen lohdutti.

Kun olin muuttanut Tampereelle, pääsin tutustumaan Multisillan lähimetsiin. Radan toisella puolella reilun kilometrin päässä kodistani alkaa suuri metsä Lempäälän ja Pirkkalan välissä. Omistan tämän puseron LemPi-metsälle ja sen suojelulle. Kuvassa olen LemPi-metsässä Pirunkivellä.

Nyt syksyllä, kun muuttotouhut oli ohi ja olen kotiutunut, oli taas aikaa neulomiseen. 

Vanha matkalaukku pullollaan 2-säikeisiä villalankakeriä. Näillä on ihana "maalata". 

Mallina minulla oli Merja Palinin Luonnonperintösäätiön tukemiseksi suunnittelema neule Haavan havinaa. Tein neuleen huomattavasti ohuemmilla kotimaisten lampaiden villalangoilla sekä lammasretriitissä Heinäjärven Määtilalla Terhin kanssa värjätyillä langoilla. 

Kanervaa, järviruokoa, sipulinkuorta...

Kaarrokkeen neulominen on parasta!

Haavan havina on minulle koskettava muisto Kolin Kortelahden pihasta, jonka reunalla navetan kulmalla kasvoi komea haapa. 

Peltolammin-Pärrinkosken luonnonsuojelualueella on myös paljon haapoja. Kesällä tuulisella säällä pyörillessäni Peltolammin ympäri voin kuulla niiden havinan. 

Olen iloinen, että löysin Tampereelta metsäkaupunginosan ja toivon, että Tampere jatkossakin pitää hyvää huolta meistä asukkaistaan suojelemalla lähiluontoa.

Tämän neuleen omistan Luonnonperintösäätiön hyvälle työlle ja ikimetsille.

P.S.Neuloin vielä toisenkin Haavojen havinaa-villapuseron nuorimmalle pojalleni. Sekä lopuista jämänlangoista itselleni slipoverin.

Väriä kasveista ja iloa lampaista

Sain nauttia kolmen päivän ajan nuotiosavun tuoksusta ja ihastella, miten höyryävissä padoissa syntyi kiehtoavia värisävyjä kasvien avulla. Rentouttavana seurana meillä oli lempeitä ahvenanmaanlampaita, viisaita porokoiria, touhukkaita ankkoja ja kanoja. Arvoisana isäntänä toimi paimenkissa Nipsu Kuosmanen. 

Terhi Honkonen Heinäjärven Määtilalta kutsui minut lammasretriittiin kauniille kotitilalleen Vimpeliin.

Eteläpohjanmaalaisen peltoaukean ja metsän välissä oli viihtyisä harmoninen pihamaa, jossa ei näkynyt räikeitä muoviämpäreitä eikä muuta turhaa rompetta. Valokuvaajan unelmaympäristö. Minä sainkin enimmäkseen kuvata ja Terhi raatoi keräten kasvit, kantaen vedet ja puut, käsitellen langat sekä tietysti hoitaen eläimet. 

Iines-rouva ja nuoret Tupu ja Lupu tarkastivat kaikki meidän touhut. Ja niillä oli myös mielipide joka asiaan.  Värjäyksen aloitimme lupiinilla, joka haittakasvina joutaakin hyvin värjäykseen. Viereisessä padassa puretetaan lankoja eli käsitellään alunalla, että väri tarttuisi paremmin. 

Alunaa eli aluuminisulfaattia laitetaan 10 prosenttia lankojen painosta noin 40 asteiseen veteen. Turhaa kemikaalikuormaa kannattaa välttää eli tarvitaan talousvaaka. Vesi kuumennetaan 80-90 asteeseen. Puretuksen voi tehdä myös samanaikaisesti värjäyksen kanssa. 

Lämpömittari on tärkeä työväline. Villalangat kuumennetaan vähitellen eikä  lämpö saa värjätessä nousta  yli 90 asteen.

Toin mukanani kotoa kaksisäikeisiä harmaita ja valkeita jämälankakeriä suomenlanpaanvillasta, kainuunharmaasta ja muista suomalaisista villalangoista noin 500g. Olisin mielelläni värjännyt myös ahvenanmaanlampaan villalankoja, mutta niitä ei nyt ollut saatavilla kuin kolmisäikeisenä. 

Kun lupiini oli porissut kiehuen kattilassa reilun tunnin, liemi siivilöitiin. Tuoretta värikasvia tarvitaan noin kymmenkertainen määrä lankoihin verrattuna. 

Väriliemen jäähdyttyä sinne siirrettiin puretetut langat suurinpiirtein samanlämpöisestä vedestä. Vettä pitåå lisätä, jos langat eivät uppoa kunnolla. Lankoja sekoitellaan silloin tällöin puukepillä.  Samaan aikaan laitoimme tulille väriliemen kanervasta ja järviruo'osta. 

Jännittävä hetki, kun langat ovat olleet vähintään tunnin 80-90 asteessa lupiinin väriliemessä. Olin tehnyt kolme pientä vyyhtiä keskiharmaasta, vaaleanharmaasta ja valkoisesta langasta. Harmaa värjäytyy enemmän  vihreäksi ja valkoinen keltaiseksi. Myös padan materiaali vaikuttaa väriin. Rautapata vahvistaa vihreää. Teräspata on myös sopiva värjäysastia. 

Välillä pitää rentoutua ja verytellä jalkoja. Lampaat veivät meidät porokoira Haldin ( Pilvipolun Háldi Vilgesjuolgi) paimentamana metsään. 

Seuraavaksi oli vuorossa kanerva.

Noitamaista touhua, tuumivat lampaat.

Terhi keräsi järviruo'on röyhyt läheisen järven rannalta. 

Järviruo'on väri hämmästytti ja epäiltiin, saako tuosta nyt vihreää. 

Huuhtelu suoritetaan vähitellen haalenevissa vesissä niin kauan, ettei väriä enää irtoa. Yleensä 5 kertaa riittää. Huuhteluveteen voi lisätä hieman etikkaa, joka edistää värin pysymistä.  

Kyllä järviruokokin antoi vihreää!

Ensimmäisen päivän tuotos ripustettiin kuivumaan komeisiin metsäpeuran sarviin. Ylhäällä lupiini, alhaalla vasemmalla järviruoko ja oikealla kanerva. 

Uhanalaiset metsäpeurat vaeltavat Terhin kotiseudun ohi keväisin vasomaan Oulunjärven rannoille ja syksyisin takaisin etelämmäksi. Porokoirat ovat taitavia löytämään pudonneita sarvia metsästä. 

Punasipulin kuoret keitettiin illalla ja jätettiin likoamaan väriliemeen. Aamulla siivilöitiin vahvanvärinen liemi. 

Punasipuli antaa harmaaseen voimakasta kellavihreää. Samalla värjättiin vielä 100g harmaata lankaa kanervan jälkiliemessä. Yllättävän hyvä väri siitäkin. 

Välillä muistettiin nautiskella Terhin omavaraisherkuista: riistaa, raparperipiirakkaa, jäätelöä kuusenkerkkasiirapilla. Nipsukin tuli kesken tuholaistorjuntatöiden tervehtimään. 

Tässä kahden ja puolen päivän värjäyksen tuotos, mukana väriä antaneet kasvit. 

Kiitos Terhi ja koko Heinäjärven Määtilan väki unohtumattomasta lammas- ja väriterapiasta! 

Terhi järjestää pienelle porukalle värjäys-, huovutus- ja kehräyskursseja. Tietoa facebookista https://www.facebook.com/heinajarven.maatila tai instagramista  osoitteella Heinäjärven Määtila.

Syksyllä langat soljuvat silmukoiksi ja villapuseroksi ja lämmittävät kuin  muisto kesän vihreistä kukkivista metsäpoluista.