Pieta kävi ahkerasti tervehtimässä pentuja ja auttamassa niiden hoidossa.
Etukäteen ajattelin, että pentujen riiviövaiheessa viidestä viikosta eteenpäin Pieta alkaisi varomaan ja ehkä pelkäämäänkin pentuja ja niiden teräviä hampaita.
Yhteiset leikit juoksukilpailuneen jatkuivat kuitenkin luovutusikään asti.
Viimeisiä päiväunia yhdessä
Porissa on erinomaista pennun vatsalle sopivaa ruokaa valmistava yritys Neufrau. Pennut söivät Neufraun MHB-pentukarppia, joka on pennulle suunniteltu maitohappobakteeria sisältävä tuorepakaste kotimaisesta lihasta ja kalasta lisukkeineen. Kahdeksan pennun hoidossa on suuri merkitys sillä, että ruoka maistuu ja vatsa pysyy kunnossa.
Energiaa pennuilla riitti. Perunamaasta nostettiin kaikki perunat ja pihaan kaivettiin ihania viilennyskuoppia.
Vieraita kävi päivittäin. Ihmisiä ja muutama kiltti koiravieraskin. Valma Valkovarvas eli Pilvipolun Metsänkultarinta tuli isäntänsä kanssa purjeveneellä Reposaareen tervehtimään pentuja ja kasvattajaa.
Unna saa täydet kymmenen pistettä pentujen hoidosta. Se jaksoi imettää kuusi viikkoa ja leikki ahkerasti pentujen kanssa luovutukseen asti. Minua helpotti suuresti, kun pennut saattoi jättää huoletta pihalle ja Unna valvoi niiden leikkejä. Opetti tietysti siinä sivussa myös hyvän perunannosto- ja kuopankaivamistekniikan.
Täti Mansi opetti kunnioitusta vanhempia kohtaan. Heltyi se kuitenkin välillä vähän leikkimäänkin pentujen kanssa.
Leikitäänkö piilosta vai hippaa?
Käydessäni kuvia läpi tajusin, miksi Pieta pärjää niin hyvin pentujen kanssa.
Hän ei huido käsillään, jos pentu hyppii tai puree. Pieta rauhoittaa käden liikkeen ja samalla pennun. Tämän hän on oppinut ihan luontaisesti pentujen kanssa touhutessaan.
Kympinpentu! sanoo Pieta pennuista ja itsestään, kun joku onnistui hyvin.
Kympinpentuja todella kaikki, Pieta ja Repolaiset.
