Unna lähti pilviporojen paimeneksi

Hyvästi kaunis, rakas koirani Unna.

21. 3. 2014- 5. 7. 2026

Jouduin tekemään raskaan ja vaikean päätöksen yllättäen ja ihan liian aikaisin, kun Unna nukutettiin ikiuneen 5. 7. 2026 Porissa. Unna on syntynyt 21. 3. 2014 Enontekiön Näkkälässä Marja Vanhapihan kasvattamana. Viikko sitten helteiden aikaan Unnan ruokahalu hävisi ja se oli selvästi väsynyt. Luulin oireiden johtuvan helteistä. Loppuviikosta säät helpotti, mutta ruoka ei vieläkään maistunut. Unna kuitenkin söi joka päivä vähän ja joi normaalisti. Niinpä matkustimme sunnuntaina jo pitkään suunniteltuun perhetapaamiseen Reposaareen. Illalla jouduimme tyttäreni Lauran kanssa viemään Unnan kiireesti päivystykseen, koska sen emätinaukosta alkoi virrata mätää. Kohdussa oli kehittynyt helteiden aikaan paha kohtutulehdus. Leikkauksen onnistuminen ja toipuminen olisi yli 12-vuotiaalle koiralle epävarmaa.Unna nukkui rauhallisesti pois tästä maailmasta.

Haimme Unnan ja veljen Rannun yhdessä Kuosmasen Tiinan kanssa Näkkälästä. Samalla porukalla olemme seikkaileet sen jälkeenkin ympäri Lappia aina Jäämeren rannalle saakka. 

Viime talvena kävimme vielä tervehtimässä sisarusten emoa Nastia 15v. Hyvin otti Marja Vanhapihan koiralauma sukulaiset vastaan. Nasti tarkastaa tytärtään ja joku Nastin urosjälkeläisistä Rannua. 

Kuvassa Nasti ja Rannu, takana Unna. Nasti siirtyi muistojen porolaitumille tämän vuoden toukokuussa. 

Unnan ensimmäiset Pilvipolun Neakkel-pennut syntyivät 2018 tammikuussa, 7 poikaa. Isä on Korpikairan Ikirouta eli Manu. 

Kaksi pojista meni porokoirahommiin. Toinen on palkittu kaksi kertaa poropaimennuskisoissa. Kaikki muutkin ovat käyneet poroilla ja osoittaneet vahvaa taipumusta. Pojat ovat nyt 8 v ja porukasta löytyisi terveystarkastettuja suvunjatkajia. Ainoastaan Ránnella on yhdet jälkeläiset. 

Seuraava Vilgesjuolgi-pentue syntyi  kesällä2019.Se oli viimeinen pentue, jonka kasvatin Unnan kanssa Kortelahden upeassa maalaismiljöössä. 

Pentueen isänä oli Pilvipolun Eemeli, joka vielä viime kevättalvena 14 vuotiaana laittoi porot reippaasti kirnuun.  

Myös Pilvipolun Mansi, Eemelin sisko, osallistui aktiivisesti pentujen kasvatukseen.

Kasvatusapuna olivat myös Sulevi kukko ja kanat

ja kissat, kuvassa Hilla.

Tästä pentueesta yksi uros meni porokoiraksi, yksi toimii pelastuskoirana hälytysryhmässä, yksi narttu on taitava maatilan monitoimipaimen. Kaikilta luonnistuu hyvin kotikoiran tehtävät. Neljä on osallistunut poropaimennusleireille  ja ovat pärjänneet porojen kanssa hyvin. Sukua on jatkanut yksi narttu. 

Unnan viimeinen pentue pantiin alulle vielä Kolilla. Isänä hieno herrasmies Pilvipolun Helmen Arwo 9v. 

Pennut , 3 urosta ja 5 tyttöä syntyivät ensimmäisenä kesänä  Reposaaressa v 2020.

Mansi hoiti isoa pentuetta Unnan apuna.

Pilvipolun Repolaisista kukaan ei vielä ole jatkanut sukua, koska kahdella pennulla oli atooppista ihottumaa. Nyt pennut ovat 6 vuotiaita ja kaikki muut tietojeni mukaan terveitä. Terveystarkastettu on vain sijoitusnarttuni Pilvipolun Kaisla Repolainen priimatuloksin. Se on palkittu Mejässä ( verijälki)  voittajaluokassa ykköstuloksella. Pentueesta kaksi koiraa on porotiloilla ja ainakin toinen toimii erinomaisesti. Yksi narttu on ollut useammalla poropaimennusleirillä ja herättänyt ihastusta  kyvyillään. 

Unna vietti eläkeläisvuosiaan ensin Mansin kanssa Reposaaressa ja sitten ainoana koirana Tampereen Multisillassa.

Vielä keväällä Unna juoksi reippaana pyörän vierellä yhteisillä retkillämme Multisillan ja Peltolammin luonnonsuojelualueilla. 

Unna jätti jälkeläisiinsä vahvasti hyviä paimennusominaisuuksia. Itse  se oli sinnikäs paimen, mutta aina kohtelias poroille ja lampaille. 

Onneksi Unnasta on tuhansia kuvia. Se oli suosituin valokuvamallini kirjoissani, päivityksissäni ja  korteissani.

Juokse vapaana parhaan ystäväsi Mansin kanssa!

Unnan ja Rannun Saamenmaan seikkailu

Kevättalvella monet rientävät pohjoiseen nauttimaan pitenevistä päivistä ja avarista tunturimaisemista. Minun ja ystäväni Tiinan matkan teema oli porokoira. Samalla omat koiramme, sisarukset Unna ja Rannu pääsivät juhlimaan 11-vuotis synttäreitään synnyinseudulleen Saamenmaalle. Seikkailumme alkoi Kilpisjärveltä.

Pari päivää vietimme Saanan juurella. Saimme vierailla kahdella porotilalla. 

Rannu ja Unna Tiinan kanssa hiihtoretkellä.

Poromies Juha Tornensin porokoira Koku eli Hallanevan Hammaspeikko. Oli mukava huomata, että emän isoisä oli Pilvipolun Kevätvelmu.

Upea kokemus oli vierailla  Peeratunturin juurella Arctic Land Adventure-porotilalla 

Poromies Niti Vasaralla oli kiireitä porohommissa.  Onneksi Nitin koirat olivat paikalla. Mia Vasara esitteli Tilkun 1v, Lunkin 6v ja Calmun 16v. 

Pääsimme  kurkistamaan ylellisiin lasi-igluihin, joista voi seurata revontulia läpi yön rennosti vaikka sängyllä makaillen. Mia esitteli myös viihtyisän, tilavan  matkailukodan.   

Sitten  jätimme Käsivarren tunturit taaksemme ja jatkoimme Hetan kautta Näkkälään.

Näkkälä sijaitsee 30km  Hetta-Kautokeino-tieltä pohjoiseen. Näkkälän ympärillä avautuu laaja tietön tunturialue ja Pöyrisjärven erämaa. 

Unna ja Rannu Näkkälän maisemissa matkalla tapaamaan 15-vuotiasta  emoaan Nastia.

Kun saavuimme Näkkäläjärven rannalle, Anni-Marja Vanhatalo oli ruokkimassa nuoria ajoporoja. Mukana oli vanha tuttu 13-vuuotias Hippu, Nastin tyttärenpoika ja nuorempi uros. Sekin Nastin jälkeläinen niin kuin kaikki Anni-Marjan koirat. 

Nasti tervehti ystävällisesti. Suvun 15-vuotias kantamamma. 

Leppoisa sukutapaaminen. Nasti tarkasti Unnan (oik.) ja Rannun (vas.) hajuterveiset.

Anni-Marjan kanssa totesimme , että äiti ja tytär muistuttivat paljon toisiaan erityisesti luonteiltaan. 

Rannu sopeutui hyvin sukulaumaan, vaikka joukossa oli useampi uros. Poron kuivalihat kyllä kiinnostivat. 

Hetassa kävimme Tunturi-Lapin luontokeskuksessa. Rannu ja luontokeskuksen pihalla oleva lapinkoira-patsas.

Hetassa vierailimme Ruotsalan porotilalla, jonne muuttaa pääsiäisen jälkeen Pilvipolun Noidanlukko eli Ariel Kristen-Annen porokoiraksi.  Arielin emänemänemä Iltahämyn Pajulintu (Cierggis) ja Arielin emänemänveli  Zinaidan Laku ovat tilan aiemmat  porokoirat.

Ariel odottaa syntymäkodissaan Hämeenlinnassa. Kohta on edessä pitkä matka pohjoiseen. 

Matka jatkui...Seurailimme Ounasjokea kohti Raattamaa.

Pallastunturit

Raattamassa Pallastunturin juurella kävimme Vilma Logjen luona.

 

Mukana porojen ruokinnassa olivat Vilman ja Petri Kyrön porokoirat Remu (Junkor), Asla ja Cahppe (Cahbe).

Pallastunturit jäivät taakse ja jatkoimme kohti Kittilää ja Kuivasalmen paliskunnan Kukkuran poroaitaa, jossa Porokoirakerho järjesti tämän vuoden porokisat. Siellä oli 21 kilpailijan joukossa 2 Unnan poikaa, Pilvipolun Neakkel-Ránne ja Neakkel-Benne, Rannun poika Viima ja vielä neljäskin Nastin jälkeläinen Pennu Näkkälästä. Kaikki selvittivät radan  hienosti läpi. 

Pilvipolun Neakkel-Ránne ja Maija Korhonen Kuivasalmen paliskunnasta tulivat kisassa 9.

Pilvipolun Neakkel-Benne

Viima ja Paula Sorasalmi, kilpilun 10.

Tuomas Näkkäläjärvi ja Pennu Näkkälän paliskunnasta. Pennun suku menee Nastiin ja sen isään Guugeen.

Kittilästä löytyi pieni porokoirapoika, joka lähti meidän mukaan. 

Se sai nimekseen Johka

ja Rannu sai kasvatettavan. Se on sitten jo toinen tarina.