Mieronkiertäjän mietteitä Paanajärvellä

Kivakkatunturi nousi jylhänä ruskametsän yläpuolelle, kun saavuimme Paanajärven kansallispuiston rajalle. Huippu on  noin puolen kilometrin korkeudella.

Ensimmäisen retkipäivän ohjelmassa oli nousu  Kivakkatunturille. Jännitin jo etukäteen, jaksanko nousta huipulle asti. Olen aiemmin käynyt Kivakalla kaksi kertaa. Viime syksyn rankka kirjoittamistyö ja masentavat kokemukset olivat romahduttaneet kuntoni. Kesän aikana toipuminen edistyi, mutta tiesin kuntoutumisen olevan kesken.

Matka tunturiin on noin viisi kilometriä. Polulle oli rakennettu vankat pitkospuut. Minun reumaisille jaloilleni joustava metsäpolku olisi kuitenkin ystävällisempi kuin puinen polku.

Noin puolessa välissä minun oli pakko myöntää, etten jaksa.

Jäin odottelemaan muita naavaisen ruskametsän hoivaavaan hiljaisuuteen.

Join nuoruuden lähteestä. En minä nuoruutta toivo takaisin, Toivon, että luomisen into ja ilo elpyisivät. Haluan herätä jokaiseen uuteen aamuun kuin seikkailuun.

Aarniometsä lohdutti ja seuraavana päivänä sain  Paanajärven karhu lta valtavasti voimia.

Oulanka- eli Olangajoki ja Kivakkakosken pahta.

Kivakkakoskelle vaeltaessa mieronkiertäjän askel ja mieli keveni. Antaa syksyn tulla, minulla on akut ladattuna!

Paanajärven kuu

Yksi haaveeni toteutui, kun pääsin talviselle matkalle Paanajärven kansallispuistoon Venäjälle.
Matka alkoi sisaruspuistosta Oulangalta, jossa osallistuin valokuvasymposiumiin.

Kitkajoen Käylän koski aamupakkasessa. Nämäkin hyiset kuohut virtaavat kohti Paanajärveä yhtyen ensin Oulankajokeen. Syvästä ja kapeasta Paanajärvestä vedet jatkavat Olangajokea pitkin Kivakkakosken kautta suureen Pääjärveen.

Käylällä pääsee takuuvarmasti kuvaamaan koskikaroja.

Ensimmäinen kuvauspäivä oli aurinkoinen. Kävin kameran kanssa päiväkävelyllä Riisitunturin kansallispuistossa.
Sunnuntaiaamuna pikkubussiin pakkautui kahdeksan ihmistä kameroineen, lumikenkineen ja toppavaatteineen. Rajan ylitettyämme noin parinkymmenen kilometrin jälkeen pysähdyimme Suvannon kylään.

Kylässä asuu talvisin vain Topi ja Mari. Topi tekee pärekoreja. Kuvassa Topin poika.

Pärekorit kainalossa jatkoimme matkaa Pääjärvelle ja sieltä edelleen kohti Paanajärveä.

Paanajärven kuu loisti Olangajoen yllä. Mökkimme sijaitsi sillan korvassa.

Maanantaina kuvasimme jäiden kahlitsemaa Kivakkakoskea, taustalla Kivakka-tunturi.

 Pohjantikka naputteli petäjänrunkoa kämpän lähellä.

Iltapäivällä huristelimme moottorikelkoilla Paanajärvelle. Jäälle oli noussut vettä, joten emme päässeet Ruskeakallioille emmekä Mäntykoskelle.

Tiistaipäivä oli omistettu Kivakkatunturille.

Kivakan huipulla. Kuvan otti Pike.

Viimeinen ilta kuunvalossa Olangajoella. Kiitokset Paavolle. Nyt yökuvat onnistuvat! Kiitokset Oivalle matkan jouhevasta ja turvallisesta sujumisesta. Kiitokset mukavalle matkaseuralle. Jo Paanajärven kansallispuiston rajalla aloimme suunnitella uutta matkaa . 

Tämä oli jo kolmas matkani näihin maisemiin

http://suakkuna.blogspot.fi/2012/12/kohtuuvaeltajat-karjalan-laulumailla.html

Haluan palata tänne vielä ruskanloisteeseen ja kevään rajujen tulvien ja herkän vihreyden aikaan.  Tavataan Paanajärvellä.

 Tervetuloa Kolin Seuraintalon Baariin katselemaan Paanajärven ja Vienan kuvia  su 24. 2. klo 16.