Yksi haaveeni toteutui, kun pääsin talviselle matkalle Paanajärven kansallispuistoon Venäjälle.
Matka alkoi sisaruspuistosta Oulangalta, jossa osallistuin valokuvasymposiumiin.
Kitkajoen Käylän koski aamupakkasessa. Nämäkin hyiset kuohut virtaavat kohti Paanajärveä yhtyen ensin Oulankajokeen. Syvästä ja kapeasta Paanajärvestä vedet jatkavat Olangajokea pitkin Kivakkakosken kautta suureen Pääjärveen.
Käylällä pääsee takuuvarmasti kuvaamaan koskikaroja.
Ensimmäinen kuvauspäivä oli aurinkoinen. Kävin kameran kanssa päiväkävelyllä Riisitunturin kansallispuistossa.
Sunnuntaiaamuna pikkubussiin pakkautui kahdeksan ihmistä kameroineen, lumikenkineen ja toppavaatteineen. Rajan ylitettyämme noin parinkymmenen kilometrin jälkeen pysähdyimme Suvannon kylään.
Kylässä asuu talvisin vain Topi ja Mari. Topi tekee pärekoreja. Kuvassa Topin poika.
Pärekorit kainalossa jatkoimme matkaa Pääjärvelle ja sieltä edelleen kohti Paanajärveä.
Paanajärven kuu loisti Olangajoen yllä. Mökkimme sijaitsi sillan korvassa.
Maanantaina kuvasimme jäiden kahlitsemaa Kivakkakoskea, taustalla Kivakka-tunturi.
Pohjantikka naputteli petäjänrunkoa kämpän lähellä.
Iltapäivällä huristelimme moottorikelkoilla Paanajärvelle. Jäälle oli noussut vettä, joten emme päässeet Ruskeakallioille emmekä Mäntykoskelle.
Tiistaipäivä oli omistettu Kivakkatunturille.
Kivakan huipulla. Kuvan otti Pike.
Viimeinen ilta kuunvalossa Olangajoella. Kiitokset Paavolle. Nyt yökuvat onnistuvat! Kiitokset Oivalle matkan jouhevasta ja turvallisesta sujumisesta. Kiitokset mukavalle matkaseuralle. Jo Paanajärven kansallispuiston rajalla aloimme suunnitella uutta matkaa .
Tämä oli jo kolmas matkani näihin maisemiin
Haluan palata tänne vielä ruskanloisteeseen ja kevään rajujen tulvien ja herkän vihreyden aikaan. Tavataan Paanajärvellä.
Tervetuloa Kolin Seuraintalon Baariin katselemaan Paanajärven ja Vienan kuvia su 24. 2. klo 16.
Sunnuntaiaamuna pikkubussiin pakkautui kahdeksan ihmistä kameroineen, lumikenkineen ja toppavaatteineen. Rajan ylitettyämme noin parinkymmenen kilometrin jälkeen pysähdyimme Suvannon kylään.
Upeat kuvat, huh! Matka oli varmasti ikimuistoinen elämys.
VastaaPoistaJestas Kirsti! Onpa mahtavaa, että pääsit tuonne! Lumelle löytyy monenlaista olomuotoa kuvissa, ja kaikki kuitenkin jotenkin lempeitä. Katsoessani arvailin maisemien lämpötiloja...Kivakkakoskella hauska nähdä valkoinen asu. Siellä ei tuullut?
VastaaPoistaTerv. Noora
Lämpötilat olivat hieman pakkasen puolella, ehkä noin miinus viisi. Kivakkakoskella ei tuullut ja siellä aurinkokin pilkisti. Tunturissa tulee aina niin nytkin Kivakalla. Kylmä ei tullut, vaikka moottorikelkkakyyti kylmää onkin. Valokuvauksen kannalta säät olivat haastavat, mutta mielenkiintoiset ja opettavaiset. Ehkä pääsen vielä joskus kuvaamaan revontuliakin jonnekin. Se ei vieläkään onnistunut. Mutta niin ihana reisuu että se oliskin ollut jo liikaa!
VastaaPoistaKiitos Kirsti kun otit meidätkin matkalle mukaan! Upeita kuvia, ihan henkeäsalpaavia maisemia.
VastaaPoistaKiitos täydellisen kauniista kuvasarjasta.
VastaaPoistaKiitos kuvamatkasta Paanajärvelle. Mielenkiintoista katsoa miltä tutut paikat näyttävät talvella. Harmi että Kivakkatunturilla on ollut pilvistä. Voin vain kuvitella miltä se olisi näyttänyt auringon matalassa valossa. Kuutamomaisema on kerrassaan upea.
VastaaPoistaTämmöiset oli valot tällä matkalla. Jos olis ollut kunnon kuutamo, olisimme menneet Kivakalle yöllä. Kivakkatunturi kuutamossa ja revontulet jäivät seuraavaan kertaan. Pohjolan luonto on niin upea eikä siihen kyllästy. Paanajärvellä viehättää rauha ja hiljaisuus. Talvisin siellä käy hyvin vähän matkailijoita. Onneksi Nuoruselle ei keritty rakentaa laskettelurinteitä ja se liitettiin kansallispuistoon. Suomessa ei taida enää löytyä tällaista valo- ja melusaasteelta täysin vapaata aluetta.
PoistaHienot talvikuvat :) mukavaa talven jatkoa sinulle !
VastaaPoista