Hornöyan lintusaarella

Varangin vuonon pohjoispäässä Vuoreijan eli Vardön kaunpungin edustalla on Hornöyan lintusaari. Siellä asustaa noin 40 000 lintua. Saarelle on laivakuljetus.

 

 

 

Lunnit eivät aristelleet ihmisiä.

 

Ruokki

Karimetso

Etelänkiisla

Pikkukajavat pesivät äkkijyrkillä kallioseinämillä.

Matkalla pohjoiseen

Kaksi naista ja kolme koiraa matkalla pohjoiseen.

 Kolarista Hetan kautta Kaarasjoelle ja sieltä Tenoa seuraillen kohti Jäämerta.

 

Kautokeinossa pysähdyimme hetkeksi Pilvipolun porokoirien juurille, kanatemo Cikin kotikonnuille. Seitsemän vuotta sitten heitin Cikin tuhkat Kautokeino-jokeen.  Cikin syntymäkoti näkyy taustalla. 

Cikin tuhkat  2006

Nyt mukana oli Cikin tyttärentyttärentytär Mansi,  tyttärenpoika Aihki ja Aihkin tyttärenpoika Raiku. Kuvan on ottanut Leena Koski.

Ensimmäinen etappi Norjassa Jäämeren rannalla oli Pykeijan kylä Varangin vuonon etelärannalla.

Ravintolan kokki sai tuoreen lastin jättirapuja. Me söimme päivän kala-annoksen.

 Pykeijan hautausmaa on ainoa karvaisen sinilatvan esiintymisalue Skandinaviassa.

 

 

Pohjolan yöttömässä yössä ei voinut nähdä auringonlaskuja ja nousuja, mutta aurinko, pilvet ja meri loivat alati vaihtuvia maisemia.

 Pykeijasta jatkoimme Varangin vuonon pohjoisrannalle Vesisaareen ( Vadsö), Ekkeröhön ja Vuoreijaan (Vardö)

 Ekkerön kirkon kivimuurin meriharakka

 Matkalla näimme vähän poroja,  paljon lampaita, Jäämeren hiakkarantoja

ja viehättäviä pikkukyliä.

Vuoreijan lintusaari Hornöya oli elämys. Siitä laitan erillisen kuvasarjan. 

Suomeen palasimme Utsjoen kautta.

Utsjoen kirkko ja vanhat kirkkotuvat.

Terveisiä Kolin Tukulasta ja Kortelahdesta

Alma ja muut lampaat ovat tuoneet kesääni iloa ja kodikkuutta. Aamuni alkavat lämpimillä huomenilla lampaiden kanssa.

Mukana ovat tietysti kaikki eläimeni. Päästän samalla kanat pihalle.

Porokoirat Pipari ja Mansi ovat lampaiden kavereita. Lampaat ovat oppineet luottamaan koiriin. Erityisesti Mansille on tehnyt hyvää malttikoulutus. Hilla-kissa katselee useimmiten lampaita hieman kauempaa.

 Hilla keskittyy nyt masun kasvattamiseen. Kaikki ei kyllä tällä kertaa tainnut mennä kuin Strömsöössä. Pentujen isä tuskin on minun valitsemani Jaska-kolli. Mutta elokuun alussa nähdään, mitä syntyy.

Yrjö-kukko ja kanat kulkevat samoilla laitumilla lampaiden kanssa, mutta pitävät vielä pientä turvallisuusväliä. Yrjöllä on nyt vain kolme kanaa pihalla seuranaan. Kolme kanaa hautoo kanalassa  ja yksi todennäköisesti ruusupensaan keskellä. Ensimmäisiä tipuja odetellaan viikon päästä, jos hautominen onnistuu.

Mennäänkö uimaan?

Tänä kesänä olenkin saanut uida kyllikseni.  Useimmiten uintiani vahtivat rannassa Pipari, Mansi, lampaat ja Hilla, joskus kanatkin.

Maatiaismeininkiä Kolin retkiviikoilla

Kolin retkiviikoilla eilen tiistaina Kolin Mattilassa  Anssi-Miikael Okkonen ja tamma Siro-Moonika esittelivät suomenhevosen työkäyttöä, valjastusta ja antoivat aitoa hevoskyytiä Kolin kärripoluilla.

Ollilan suomenkarja seurasi kiinnostuneena hevosen menoa ja lehmät  innoistuivat itsekin vähän kirmailemaan leppeässä kesätuulessa.

Tulevatkohan lehmät tänään yhtä vauhdikkaasti emäntä Anneli Valta-Lisitsinin luo, kun hän pitää karjankutsunäytöksen Ollilassa tänään puolelta päivin. Lehmisavuilla tavataan!

Lisää valokuviani ja eläimellistä menoa Kolilla luontokeskus Ukossa  lauantaina 27. heinäkuuta
Kolin ensimmäinen kuvaviikonloppu 26.-28. 7. 2013