Lakkalassa jokainen päivä on luonnon päivä

Kainuunharmaat tärkeässä kesätyössään  Kolin Lakkalassa. 

Lakkala on valtakunnallisesti arvokas perinnemaisema Kolin kansallispuistossa.  Herajärven vanhan tilan rantaniittyjen peltoja hoitaa t:mi Satuhaka laiduneläinten avulla. Tänä vuonna töissä on ollut lampaat, mutta myös hevosia ja nautoja käytetään. Kesäisin Metsähallitus myy Lakkalaan suosittuja paimenviikkoja.  Paimenet huolehtivat aina viikon verran vuorollaan lampaista. Lähinnä tehtävinä on lampaiden laskeminen, kivennäisten jako, rapsuttelu ja iltaisin niiden siirtäminen laitumien sisällä olevaan turvalliseen petoaitaan. Kansallispuiston aluella liikkuu paljon ahmoja, susia ja karhuja ja näin pyritään takaamaan lampaiden turvallisuus. 

Nämä maisemat olisivat kasvaneet umpeen ja köyhtyneet ilman ihmisten ja lampaiden huolenpitoa. Toivotaan, että tämä hieno toiminta jatkuu, koska oikein järjestettynä siitä hyötyvät kaikki: luonto ja sen monimuotoisuus, maisema, laiduneläimet, matkailu, Metsähallitus ja laidunyrittäjät. Huolissani olen lukenut, miten ELY-keskuksien byrokratian rattaat meinaavat laittaa laidunyrittäjät ahtaalle tukimaksuja epäämällä ja sovittuja laidunsopimuksia purkamalla. 

Pidetään huolta luonnosta niin se pitää huolta meistä. Sain viettää elokuun lopulla voimaannuttavan viikon Lakkalassa luonnon rauhassa ja lampaiden hellässä hoivassa. Tästä on hyvä jatkaa kohti syksyä ja elämäni uusia kuvioita. Intohimo luontoon, valokuvaamiseen ja maatiaisiin pitää minut edelleenkin liikkeellä, vaikka korona ja muut vaivat yrittävätkin laittaa kiviä kenkiin. 

Hyvää Suomen luonnon päivää!

Mettäpirtin ikkunasta

Mettäpirtti on pitkään ollut lähes asumattomana, vaikka talosta ja pihapiiristä on pidetty huolta. Toivoinkin, että metsän eläimet olisivat tottuneet pitämään pihaa omanaan. Viikon aikana olen nähnyt yhden oravan ja joitakin lintuja, kuullut palokärjen ja kurkien huudon. Elokuu on metsässä aika hiljaista aikaa.

Metsä on ollut antelias. Ruokalistalla on kantarelleja lähes joka päivä. Kun perkasin päivän saalista keittiön pöydän ääressä...

Tuli tunne, että joku tuijottaa minua.

Kännykkä oli pöydällä. Yritin olla turhia liikkumatta ja onneksi koirat olivat päiväunilla. Valkohäntäpeura totesi minut kalustoon kuuluvaksi.

Kukas sieltä nyt tulee?

Päättelin, että ehkä kauriit siirtyvät talon etupuolelle. Vaihdoin kännykän järjestelmäkameraan ja hiivin hiljaa talon portaille odottamaan. 

Tiedän, että valkohäntäkauriita riittää tällä alueella kiusaksi asti. Mutta nämä metsän keskellä elävät ovat todella arkoja. On aina hieno elämys päästä seuraamaan luonnon eläimiä läheltä niitä häiritsemättä. 

Vasta metsäreunassa toinen kauriista tajusi, että täällä on muitakin. Luultavasti kuuli Mansin hiljaisen vinkumisen, kun sekin olisi halunnut tulla pihalle kanssani. Kauris päästeli äänekkäitä pärskähdyksiä ja sitten molemmat häipyivät metsään. 

Minun suuri haaveeni on nähdä ilves. Todistetusti mettäpirtin lähimaastossa liikkuu ilves yhden tai useamman pennun kanssa. Riistakamera tallensi viime viikolla niiden vierailuja kauriin raadolla.