Oi ihana toukokuun aamu

Varhaiskesän aamuna ei kannata nukkua.

Otin kameran mä naulastaan ja läksin aamuvarhain suolle. Siellä kohtasin kuovin.

Kun istuu hiljaa paikallaan, kevätaamu soi,  tuoksuu ja  kuiskii tarinoitaan.

 Mesimarja ja kurjenpolvi  ovat jo avanneet nuppunsa.

Vihreää, niin vihreää

Tuomi kukkii ja tuoksuu. Onneksi kukat kerkisivät puhjeta ennen minun matkalle lähtöä. Kun palaan, viimeiset tuoksuvat terälehdet tipahtelevat maahan.

Aamuisin ulkoilutan kanojani. Ne hortoilevat innokkaasti.

Koirat pidän lähimetsässäkin kiinni, koska nyt pitää antaa metsän eläimille ja linnuille pesimisrauha.

Hilla pääsee päivälä ulkoilemaan. Liinu on nyt kokonaan sisäkissa.

Pennut syntyvät pian.

Hieman haikein mielin lähden täältä Kolin keväästä viikoksi pois. Varasin matkan talvella ajatuksena, että teen reissun ennen kesälampaiden tuloa.

Olen noussut  aamuisin auringon kanssa.

Kuikat olen nähnyt joka aamu. Useimmiten ne ovat oleskelleet lammen eteläpäässä niin että juuri ja juuri olen löytänyt ne 600 millisellä objektiivillani.

Hieman olin jo huolissani, etteikö viime kevään kaltaista kohtaamista tapahdukaan. Eilen aamulla kuikat ilokseni uivat muutaman kymmenen metrin päähän niemestä, jossa piileskelin.

Valaistus ei ollut yhtä kaunis eikä lammen pinta niin tyven kuin edellisenä keväänä. Onnellisena  kuitenkin seurasin kuikkien kevätkarkeloa.

Toivottavasti kuikkien kohtaaminen oli hyvä enne. Olen tämän kevään ollut kuin jossain välitilassa vanhoja miettien ja jotain uutta etsien.
Huomenaamuna lennän Dubliniin ja sitten kierrän pienen satakuntalaisen kyläaktiiviryhmän kanssa Irlannin itäreunan kyliä. Luvassa on siis vihreää, niin vihreää. Perästä kuuluu!

Viime kevään kuikan kihlajaiset

Suoelämää

Käränkän suolla ja lammella on alkanut kiihkeä kevät.

Harmaalokit ovat suon valtiaat.

Töyhtöhyyppäpariskunta sai kiivaan lähdön.

Kurki sentään saa olla  lokeilta rauhassa.

Yksinäinen kurki on aamuisin viivähtänyt suolla ja jatkanut siitä sitten matkaa muiden kurkien perässä pelloille ruokailemaan.

Jäät lähtivät Käränkälammesta 4. toukokuuta ja kuikkapariskunta saapui samana päivänä.

Telkillä parisuhde on kehittynyt jo pitkälle.

Kuovin huuto kaikuu kevätiltaisin suolla.

Potkukelkalla Käränkän ympäri

Toteutin pitkäaikaisen haaveeni kiertää Käränkän lenkki potkukelkalla. Koiran ja potkukelkan kanssa ei talvella ole lupa mennä hiihtoladuille. Nyt ovat kuitenkin hiihtäjät kaikonneet ja latupohjat ovat vapautuneet lenkkeilijöille. Hetken aikaa niillä pääsee vielä potkukelkalla.
Kolin matkailutoimijoille olen joka vuosi täällä olessani eli seitsemän vuoden aikana puhunut, että Kolille pitäisi  myös talvella järjestää joku ladunpätkä, jossa saisi hiihtää ja potkukelkkailla koirien kanssa. Myös lapsiperheet hyödyntäisivät varmasti pulkkineen tällaista reittiä. Nythän esimerkiksi Loma-Kolilla lapsiperheille ja koiraihmisille ei ole muita lenkkireittejä kuin  yleiset, kapeat tiet, jotka ovat todella vaarallisia. Mieluummin lasten ja koirienkin kanssa ulkoilisi metsän keskellä.
Unna pääsi Käränkän kierrokselle mukaan. Reitin pituus Kortelahdesta on noin seitsemän kilometriä.

Ensin nousimme Käränkän ja Rintasenvaaran välistä ylös. Aurinko oli jo paikoin sulattanut ladun kokonaan.

Sitten huruttelimme alamäkeen metsän läpi pelloille.

Muistelin joka kesäisiä kurkien tapaamisia  pellolla. Kohta ne taas saapuvat.

Potkuttelin eteenpäin hakkuuaukkojen ja pienien metsälaikkujen läpi Kinolaisentielle. Poikkesin hieman ladulta vanhan autiotalon pihaan.  Tämä on yksi  lempipaikoistani.

Olen käynyt kuvaamassa autiotaloa Käränkän juurella eri vuoden aikoina. Tämä kuva on otettu toukokuussa. Talon pihapiirissä on vanhoja koivuja ja keloja. Nyt siellä nakuttelivat käpytikat.

Unna tarkkana. Puron varrelta lähti kanahaukka lentoon.

Kinolaisentien ylitettyämme nousimme jyrkkää mäkeä ylös.

Ylhäällä koivikon vieressä oli laavu, jossa latu haarautui Räsälle ja Kolin kylälle.

Levähdimme laavulla . Palokärki lennähti lähimpään pylvääseen. Taustalla näkyy Honkavaara.

Jatkoimme potkuttelua kohti Sutkanvaaraa.

Käränkän etelärinne.
Sutkanvaaralta laskettelimme takaisinpäin kohti Kortelahtea.
Liitän tämä kuvasuakkunan sarjaani Kolin vaarat.
Edellinen päivitys on viime vuoden huhtikuulta
Kesää vastaan Mäkrälle

Kevätjäillä

Pielinen on vielä paksussa jäässä ja jäätie Vuonislahdesta Kolille käytössä.

Jäätien kuntoa seurataan. Kevätaurinko sulattaa jäätä vinhaa vauhtia.

 Harmaalokit ovat jo saapuneet Kolille.

Pääsiäisaamun kevätvaloa

 Pipari, Mansi ja Unna ilottelevat Käränkän jäällä

Kortelahti

 Liinulla ja Hillallakin keväiset tunteet pinnassa.