Porokoirat vie pohjoiseen

Me jatkoimme matkaa kohti pohjoista . Kahden auton kyydissä oli neljä ihmistä: Marita, Sanna, Roni ja minä sekä kaksi koiraa: Lilli ja Mansi.  Matkamme teema on: Vieläkö on porokoiria, jotka ovat oikeissa töissä? 

Alpo Laitila ja Karttu

Sunnuntaiaamuna palsimme vielä Silmäselän aidalle katsomaan porokoirien uusittua taipumuskoetta.
Piparin ja Onnin poika Jehki oli ensimmäisenä vuorossa.

Satu kuuntelee ohjeita tuomareilta Minna Mäntyranta-Mustoselta ja Ahti Mustoselta. Pieneen poroaitaan koirat viedään pitkässä liinassa.

Aidassa Jehkiä ensin hieman jänitti. Se tarkkaili poroja valppaasti. haukku oli hyvää, tasaista ja matalaa. Jehki ei ollut poroja kohtaan aggressiivinen eikä painostanut liikaa. Se vaikutti varsin kehityskelpoiselta porokoiran alulta ja suoritti taipumuskokeen hyväksytysti.



Matka jatkuin kohti Sodankylää, josta jatkoimme kymmenisen kilometriä Sattaseen ja sieltä käännyimme Rajalan tielle.
Sattasniemen paliskunnassa porokoiraa arvostetaan. Siellä on toistakymmentä porokoiraa työkäytössä.

Alpo Laitila on omalla työllään ja koirillaan edistänyt porokoiran käyttöä. Hän on kasvattanut ja kouluttanut hyviä työkoiria. Alpon koirista muistetaan Lunkki ja Härmi. Vietimme mielenkiintoisen iltapäivän Alpon luona ja saimme paljon hyviä ohjeita porokoiran koulutukseen.

Alpolla on kasvamassa puolitoistavuotias lapinporokoirauros Kurra eli Karttu uudeksi työkaveriksi. Alpo korosti koulutuksen tärkeyttä. Porotyöhön koira on valmis vasta noin kolme vuotiaana.

Rajalasta jatkoimme Sodankylän kautta kohti Kittilää. Matkan varrella poikkesimme Vaalajärvellä, jossa porotilalla asusti Kartun vanhempi täysveli Joiku. Joiku oli kaunis, vahvarakenteine ja iloisen ystävällinen koira. Sillä on ajettu vähän peltoporoja ja nuorempana kun talossa oli lampaita, se osallistui lampaiden siirtoon.

 Vaalajärveltä suuntasimme kohti Länsi-Lapin tuntureita. Pallastunturit ohitimme sinisessä hämärässä. Tänään tapaamme porokoiria ja pentuja Hetassa ja toivottavasti myös Näkkälässä.