Jaalanlampaita ja kahvittelua lampolassa

Vihdoinkin pääsin tutustumaan jaalanlampaisiin. Jaalanlampaat kuuluvat dna-testin perusteella suomenlampaisiin. Kannassa on säilynyt suomenlampaasta pois jalostettuja piirteitä kuten erikoisia värejä ja villatyyppejä sekä sarvellisuutta. Riina Suominen tekee kunnioitettavaa työtä kannan säilyttämiseksi- Täältä voit lukea lisää jaalanlampaista
Maatiaisuuteen kuuluu, että säilytämme alkuperäisrotumme mahdollisimman monimuotoisena. Suomenlampaan värikirjo on upea. Jaalanlammas on kuin viesti menneiltä ajoilta.

 Riinan uuhet

Tyypillistä jaalanlampaan villaa

 Pässit ovat usein sarvellisia ja värikirjo on mahtava.

Mannisen Emmin kainuunharmakset ovat myös ihanan värikkäitä.

 Tervetuloa lampolakahvilaan! toivottavat Emmin persoonalliset uuhet.

Värikkään lammaspäivän huipensi kahvi ja juustokakku Emmin lampaiden seurassa.

Tampereelta, moro!

Mietin, että jos minun pitäisi asua kaupungissa, missä kaupungissa haluaisin asua. Vastaus onTampere. Läksin marraskuussa 2013 aamuvarhain kävelylle...

Tällainen  asuinympäristö tuntuisi kuitenkin ahdistavalta.

Onneksi Tampereelta löytyy muutakin. Viinikkaan poiketaan Helsinki-Lempäälä-tieltä noin kilometri Koskipuistosta.

Viinikan kirkko ja vanhaa puutaloidylliä.

1940-luvulla rakennettiin työläisille kaksikerroksia, puisia pienkerrostaloja. Tässä talossa Kuokkamaantiellä on tuleva  kaupunkikotini. Kaksioni sijaitsee ekassa kerroksessa. Siinä on kaikki tarpeellinen muttei mitään turhia krumeluureja. Minulle tärkeitä asioita on iso keittiö, tulisija ja ekologisuus sekä hyvät julkiset liikenneyhteydet.

Toistaiseksi poikani asuu kaksiossa. Minä viihdyn hyvin Kolin Kortelahdessa. Näin syksyisin on tosin vähän yksinäistä ja pimeää. Välillä haluaisin ihmisten ilmoille. Autottoman elämä Kolilla alkaa olla hankalaa. Kimppakyydit Kolilta Joensuuhun ovat supistuneet ja kallistuneet. Nyt kimpakyydit kulkevat enää muutamana päivänä viikossa, kun viisi vuotta sitten  ne kulkivat joka päivä ja hinnat ovat tuplaantuneet.
Elämästä ei aina tiedä. Todennäköistä kuitenkin on, että jossain vaiheessa maatiaismuori joutuu muuttamaan kaupunkiin. Yritän totutella ajatukseen.

Viime huhtikuun lopulla kävin Tampereella viilistelemässä ja kuvaamassa tulevan kotikaupunkini kevättä, Tammerkosken silta.

Nukuin ensimmäisen yön Viinikan kaksiossani ja aamulla varhain läksin kameran kanssa kävelylle.

Aamuliikennettä Kuokkamaantiellä.

Siililtä tien ylitys ei ollut onnistunut.

Iidesjärven rantaan Nekalan puolelle on vajaa kilometri. Piisami aamu-uinnilla.

Iidesjärven rannassa kulkee mukava kävelyreitti. Rusakot ja linnut ovat pelottomampia kuin maaseudulla.

Mukavia koiranlenkitysreittejä.

Kotini vieressä on Pahalampi ja puistoalue.

 Tänä syksynä kävimme Pyynikin näkötornissa. Kuvassa pojanpoikani Hugo ja miniä Laura.

Pyynikin kuuluisat hillomunkit maistuivat.

Hugo ja isoveli Peetu ovat tärkein syy muuttaa Tampereelle. Pääsisin useammin pelaamaan  ja retkeilemään poikien kanssa. Lempikohteemme tulisi varmaan olemaan Ahlmanin koulutila ja kartano
jossa on maatiaisia kyytöstä kanoihin ja tilapuoti. Ahlman sijaitsee melkein kävelymatkan päässä.

Hyvin veti uuden kodin kammarin kakluuni.

Talvi tassuttelee

Lauantain 18. 10. vastaisena yönä oli kova pakkanen ja Kortelahden lahdukka sai ohuen jääpeitteen.

Kissat urheilivat heikoilla jäillä.

Valokuvaajan unelma-aamu: ruskan viime hehku, pakkaskuuraa ja usvaa.

Ensilumi kuorrutti kotisuon maananataina 20. 10.

Voimaa ja inspiraatiota ruskan väreistä

Syksy on vastakohtien aikaa. On pimeitä päiviä, jolloin mielikin vaipuu harmaisiin sävyihin. Aurinkoisina päivinä imen ruskan väreistä energiaa, jonka toivon kestävän yli synkän kaamoksen. Minun sieluni värit ovat ruskan aamuauringon oranssit, koivunkeltaiset ja haavanpunaiset pehmennettynä sammalenvihreällä ja kaarnanruskealla.

Suomenlampaat ja kainuunharmaat innostivat minut neulomaan. Kun minulle tuli kaksi vuotta sitten taas lampaita kesäksi, reumaiset käteni paranivat. Puikoillani kerron elämäni tarinaa. Villatakkini värit ovat luonnosta: lamapiden omat värit sekä kasvi- ja sienivärjätyt. Villatakkini lämmittää minua sydänjuuria myöten.

Tähän villatakkiin inspiraation antoivat ruskan värit ja syksyllä syntynyt Pilven Poika, joka nukkui pois vähän ennen 25-vuotis syntymäpäiväänsä. Kun villatakki valmistuu, annan sen tyttärelleni Lauralle, joka menetti elämänsä hevosen.