Voimaa ja inspiraatiota ruskan väreistä

Syksy on vastakohtien aikaa. On pimeitä päiviä, jolloin mielikin vaipuu harmaisiin sävyihin. Aurinkoisina päivinä imen ruskan väreistä energiaa, jonka toivon kestävän yli synkän kaamoksen. Minun sieluni värit ovat ruskan aamuauringon oranssit, koivunkeltaiset ja haavanpunaiset pehmennettynä sammalenvihreällä ja kaarnanruskealla.

Suomenlampaat ja kainuunharmaat innostivat minut neulomaan. Kun minulle tuli kaksi vuotta sitten taas lampaita kesäksi, reumaiset käteni paranivat. Puikoillani kerron elämäni tarinaa. Villatakkini värit ovat luonnosta: lamapiden omat värit sekä kasvi- ja sienivärjätyt. Villatakkini lämmittää minua sydänjuuria myöten.

Tähän villatakkiin inspiraation antoivat ruskan värit ja syksyllä syntynyt Pilven Poika, joka nukkui pois vähän ennen 25-vuotis syntymäpäiväänsä. Kun villatakki valmistuu, annan sen tyttärelleni Lauralle, joka menetti elämänsä hevosen. 

Villasukkia ja maisemanhoitoa

Metsähallituksen järjestämä tapahtuma "Villasukkia ja maisemanhoitoa" sujui leppoisassa ja erittäin lämpimässä hengessä  Kolin Ryynäsessä launataina 19. 7. Kolmeen suomalaiseen maatiaislammasrotuun suomenlampaaseen, kainuunharmaaseen ja ahvenanmaanlampaaseen voi tutustua valokuvanäyttelyni avulla. Tarinoin ihmisetn kanssa lampaiden hoidosta ja niiden työstä maiseman hoitajina.

Näyttelyssä esiteltiin suomenlampaan värjäämättömiä ja kasvivärjättyjä lankoja ja niistä tehtyjä Heidin ja Kirstin käsitöitä.

Ryynäsen pihalla myös värjättiin lankoja pietaryrtillä ja veriseitikillä.

Lapset saivat kokeilla huovutusta. Liisa Saarelainen opastaa lapsia pallon huovuttamisessa.

Heidi Kilpeläinen oli tuonut paikalle kaksi rukkia, vanhan ja modernin mallin.

 Lisäksi tapahtumassa sai kokeilla myös värttinällä kehruuta. 

Kesäinen hellepäivä sujui iloisesti monipuolisen suomenlampaamme merkeissä. Ehkäpä tapahtumasta jäi kipinä kytemään.  Lampaasta riittää lämpöä ja hyvää mieltä koko vuodeksi!

Lunta odotellessa

Tänä syksynä  minulla on ollut pitkään monta asiaa epämääräisesti kesken. Nyt tulevaisuuden suunnitelmat alkavat selkiytyä. Minulla on luvassa mieluisia töitä kuvaamisessa ja kirjoittamisessa ainakin vuodeksi eteenpäin. Sitä ennen  tekisi mieli lähteä pienelle seikkailumatkalle. Mieli on hieman levoton.

Olen joutunut seuraamaan läheltä muiden murheita: nuoren työnhakua tässä markkinatalouden ruhjomassa yhteiskunnassa ja toisaalta vanhenemisen ahdistusta.
Syksystä selviää, kun  etsii valonpilkahduksia. Niitä löytyy aina, kun on valppaana. Sekä luonnossa että omassa elämässä.
Tässä muutamia valonhetkiä tältä syksyltä:

Yksi vakiokuvauspaikkani on yläkerran ikkuna, josta avutuu maisema Käränkävaaralle. Lokakuun alussa lehdet olivat vielä enimmäkseen puissa. Usein usvapilvet peittävät vaaran näkyvistä.

Lokakuussa täydenkuun aikaan satoi lunta, joka pysyi maassa pari päivää.

Koti otavan alla

Närhi ensilumilla

Nyt on pari viikkoa maisema taas ollut enimmäkseen harmaa.

Linnut ovat maiseman iloisia väripyrähdyksiä.

Minuun on iskenyt neulomisen himo. Monta vuotta oikea käteni ei reuman takia ole taipunut puikon ympärille. Jätin hyvästit rakkaalle harrastukselle ja jaoin pois langat ja puikot. Nyt on tapahtunut ihmeparantuminen. Olen tilannut suomenlampaan ja kainuunharmaan lankoja lampureilta ja Pelson vankilasta, jossa on suomenlampaan geeenipankkikatras. Sieltä sain myös ruskean lampaan villaan. Villalampaiden myötä ajatukseni siirtyvät luontevasti seuraavan työni pariin.