Pipari, kymmenen yhteistä vuotta

Pilvipolun Pipariakka eli Pipari täytti 10 vuotta marraskuun 13. päivä. Synttäreiden juhlimnen siirtyi perheasioiden takia.
Tämä marraskuu on ollut muisteluiden aikaa. Olen selaillut paljon vanhoja kuvia. Mukaan tarttui myös kuvia Piparin elämän kymmenstä vuodesta.
Tässä poimintoja vuosien varrelta ja taloista, joissa olemme eläneet.

Piparin ja minun kymmenen yhteistä vuotta ovat olleet täynnä tapahtumia ja suuria tunteita. Pipari on joutunut koiristani eniten kantamaan  huolta ja murhetta minun pärjäämisestäni.
Uskollisena silmät huolesta ymmyrkäisenä se on seisonut vierelläni vaikeina aikoina.

Piparin ensimmäinen joulu Pyytivaaralla.
Pipari ja sen veli Pipariukko olivat piparinruskeita, veli Pihka-Viehka ja sisko  Pihka-Ahku mustia merkein. Emä oli Pilvipolun Leammi-Ahku ja isä Peänu Vaaprotti eli Viehka. Viehka toimii edelleen 12-vuotiaana hälytyskoirana vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa Oulussa. Pihkapiparit jäi sen ainoaksi pentueeksi. Viehka on suuri koirapersoona ja suvultaan lapinporokoirarekisterin harvinaisuuksia.

Pipari, nuori koiraneito Pyytivaaralla keväällä 2005. Piparin ensimmäinen vuosi oli huoletonta aikaa kuusipäisen koiralauman nuorimmaisena.

Pentutapaamisessa veli Pihka-Viehka eli Kuru, Pipari ja veli Pipariukko eli Pyry. Veljet ovat menehtyneet sairauksiin. Pipari ja  sen sisko Pihka-Ahku ovat olleet terveitä.

Piparin ja minun viimeinen syksy Pyytivaaralla.

Pipari sai viettää yhden onnellisen kesän Kuhmon Itälän kämpällä.

Itälän laiturilla ja uimassa Silvan ja Tsahpin kanssa.

Seuraavana talvena tuli minulle ero miehestäni ja Piparille ero koiralaumasta. Muutin Piparin, Silvan ja Tsahpin kanssa kerrostaloon Kontioniemeen Höytiäisen rannalle keväällä 2006.

Uskolliset ystäväni ja Höytiäisen kauniit järvenlaskun maisemat auttoivat minua selviämään elämäni suurimmasta surusta.

Kaksi kesää vietin koirien kanssa Sinisessä tuvassa Sokojärvellä keskellä  Lieksan korpea.

Elämänilo palasi

Unelmat saivat siivet.

Muutin Piparin ja Silvan kanssa Kolin Kortelahteen. Tsahpille olin etsinyt uuden kodin, koska kerrostalossa asuessani kolme koiraa oli liika yhdelle ihmiselle.

Pipari on lempeä ja rakastaa kaikkia pieniä kuten lapsia, kissanpentuja ja koiranpentuja. Minun kriisiaikani Piparin ollessa vuoden ikäinen on kuitenkin jättänyt siihen jälkensä. Pipari pitää kaikkia miehiä aluksi epäluotettavina. Se ei pidä tungettelusta eikä mielistelystä. Pipari ei kuitenkaan ole hyökkääva. Rauhallisella käytöksellä miehetkin pääsevät sen ystäviksi.

Pipari on saanut kaksi pentuetta. Ensimmäiset Malja- lapinporokoirapennut 2010. Isänä on Pilvipolun Maatiainen. Vuonna 2012 Pipari sai reisteröimättömät porokoirasukuiset Onnenpiparit maatiaiskantaisen porokoiran, Onnin, kanssa.

Peppi eli Pilvipolun Malja Keväälle on sijoitusnarttuni. Peppi on terve, reipas  nelivuotias perhekoira. Pennutuksen suhteen en pidä kiirettä, koska haluan varmistaa Pepin ja sen sisarusten terveystilanteen. Pepin suvussa on palojn hyvää ja ainutlaatuista, mutta myös paljon riskejä.

Onnenpipareista jäi Piparin ja minun iloksi ja kiusaksi tytär Mansi. Jos koirilla olisi oma Mensa, Mansilla olisi ehkä mahdollisuuksia jäseneksi.

Pipari  on harvinaislaatuinen koira väriltään, suvultaan että luonteeltaan. Se on opettanut minulle, miten herkkiä ja viisaita porokoirat voivat parhaimmillaan olla. Piparin herkkyys ja ihmisten lukutaito on ollut sekä hyvä että vaativa ominaisuus.