Valamon kuuset

Tein marraskuisen hämäränpäivän retken Tommilan Liisan kuvataideryhmän matkassa Uuteen Valamoon Heinävedelle

 Trapesa

 Luostarinmäellä

Tärkein syy muistelomatkaani pilkottaa kuusikujan katveesta Juojärven rannalla.

Hämyinen kuusikuja johdatti minut muistojen polulle neljännesvuosisadan taakse. Täällä työntelin vaunuissa Aatosta ja Tanelia, Johannes opetteli ajamaan pyörällä ja Laura ratsasti Elottarella. Veikko uurasti viereisellä pelolla rakentaen aitoja lampaille.

Kuusien vuosisataisessa elämässä 25 vuotta on lyhyt tovi. Minulla siihen aikaa mahtuu monta elämää. Valamon aika, Pilvilampaat, Kontioniemi ja Koli. Kuusten holvikaaren alla tunsin kiitollisuuta ja kuusten siunaavan rauhan.

Kuusten katveessa Sillankorvassa vietin elämästäni neljä rikasta vuotta. Silloin perheessämme kukoisti luovuus ja hulluus. Minulla oli lapset lähelläni ja mies, jonka kanssa uhkarohkeasti toteutimme unelmia.

Tuolla aidan takana aidatulla pihalla pojat leikkivät turvallisesti. Laura haaveili ja piirteli hevoskuviaan vinttikamarissa. Harmaa Risto-kissa toimi vahtimestarina ja tarkasti kaikki luostarin hautausmaalle kävelevät turistit. Väkkärä-spanieli loikoili pihalla. Bordercollie Max paimensi lampaat sillan yli kesälaitumille.

Lampolaan pääsi suoraan isosta salista pienen eteisen kautta. Siellä meillä oli 80 uuhta, karitsat ja pässit. Voikukka-lehmällä, Elottarella ja Zampa-ponilla oli omat pilttuunsa.  Viime vuonna lampola ja latokuivuri paloivat. Palojäljet on raivattu ja lampolan tilalle on rakennettu aita.

 Sillankorva Juojärven rannalla kuvattuna viersvenelaiturilta.

 Luostarin myymälässä loikoili leppoisa Nikolai eli Niksu, kuusivuotias kissapoika.

Tuliaisiksi ostin Valomon kuohuviinejä ja Niksu-salmiakkikarkkeja. Niitä maistelemme sitten joulun aikaan ja muistelemme perheeme aikaa Valamossa.