Kyllä se kesä sieltä tulee.
Tyyni on yli-innokas valokuvamalli. Virallisestihan kanat pääsevät ulkoilemaan vasta viikon päästä lintuinfluenssariskin takia. Minun eläkeläiskanani toimivat valokuvamalleina ja ovat sen takia saaneet ulkoilla kuvatessani valvotusti pihalla. Samalla olen totuttanut nuoria kissoja Maijaa ja Taunoa kanoihin.
Yrjö ja kanaset ovat supermalleja.
Pari päivää sitten valkovuokotkin alkoivat kukkia.
Tauno ei suostunut samaan kuvaan kanojen kanssa. Tällä hetkellä se hieman pelkää kanoja, kun Yrjö räpyttelee uhkaavasti siipiään. Toivotaan, että kesän aikana luottamus paranee.
Maija on itsevarmempi.
Mansi osaa suhtautua kanoihin rauhoittavasti. Kanat pitävätkin Mansia turvahenkilönään.
On hauska seurata koirien ja kanojen välistä kommunikointia.
Mansi ja Tyyne ovat bestikset.
Unnakin on oppinut säätämään vauhtinsa kanoille sopivaksi.
Laitumet alkavat vihertää. Lampaita ootellaan.
Meidän nuori koira Pontus ei millään tahdo oppia ettei kanoja saa lennättää. Yksin ollessaan se ei niitä ole näkevinään, mutta ihmisen tullessa paikalle se säntää kanoja kohti. Kukot eivät ole tehtävänsä tasalla 😉 Pontso vain lennättää niitä, kukko voisi tehdä siitä lopun eikä ekana juosta karkuun. Hanhikukko opetti kerralla kuinka käyttäydytään.
VastaaPoistaAikaisemmat koiramme ovat olleet helpompia tapauksia, tämä jostain syystä luulee olevansa ihminen.
Varmaan koirissa on eroja. Nämä omat porokoirani suojelevat luonnostaan pieniä niin tipuja, kissanpoikia kuin lapsiakin. Alkuun nuoret kissani meinasivat yhdessä jahdata kanoja. Puutuin siihen heti ja ajoin kissat pois. Nyt kissat ja kanat ulkoilevat yhdessä mun valvonnassa. Uskon, että kesäkuun alkuun mennessä kissat ovat oppineet oikean käytöksen ja kanat ja kissat voivat olla vapaasti ulkona yhtäaikaa. Tärkeää on, että väärään käytökseen puututaan heti eikä sen anneta jatkua.
PoistaMeillä taasen kissat eivät välitä kanoista tai poikasistakaan mitään. Korkeintaan katselevat kauempaa. Tosin meillä ei vuosikausiin ole ollut nuoria kissoja, oikein kun muistelen niin kanojen aikaan ei yhtään kissanpoikasta ole syntynyt. Mutta jostain syystä aika monta kattia on meille muuttanut jos jostakin syystä.
VastaaPoistaErikoisempia tapauksia oli, kun olimme häissä eräässä juhlapaikassa ja siellä tuvan alla oli komea pitkäkarvainen hurjan nälkäinen kolli. Aloin sitä hääherkuilla ruokkia ja talon emäntä sanoi sen jääneen joltain vuokramökkiläiseltä joka ei kuitenkaan kissansa perään kysellyt. Minua kissan kohtalo vaivasi ja seuraavana arkipäivänä soittelin pitopalvelupaikkaan ja kyselin lisää. Emäntä sanoi ettei hän pidä kissaa, se on saatava pois, ja että tule hyvä ihminen hakemaan se jos haluat. Minähän menin herkkujen kanssa ja puoli päivää kesti, kunnes sain katin luottamaan itseeni niin paljon jotta sain sen boksiin. Se oli maailman komein ja hienotapaisin Norjalainen metsäkissa ja eli meillä vielä 11 vuotta. Sen oikeaa ikää ei tiedetty, arvuuteltiin noin 4-5 vuotiaaksi uuden elämänsä alkaessa.
Itse asiassa Taunokin tuli mulle häiden takia. Ystäväni oli häissä Pohjanmaalla ja hän pelasti sieltä Taunon emon, joka oli kantava vaikka oli vielä kolmikuiset pennut hoidettavana. Kaikille pennuille löydettiin koti ja samoin ystäväni luona syntyneille pennuille.
VastaaPoista