Kun toissa keväänä aloin haaveilla vuohista, toiveena oli, että Kortelahdessa syntyisi myös kilejä. Toiveeni toteutui eilen illalla, kun saavuin lomareissulta lasteni luota. Ajoitus osui nappiin. Pääsin kuvaamaan synnytyksen.
Ilta oli viileä ja välillä sataa tihuutti. Päkä oli ensin kuempana laitumen takametsässä. Mutta siirtyi synnytyksen lähestyessä pikkuarboretumin tieheiden pihtakuusien alle. Minulla olisi ollut myös karsina kanalan perällä. Arvelin kuitenkin, että Päkä hätääntyisi, jos joutuisi eroon laumastaan ja etenkin emostaan, jonka kanssa se on elänyt koko ikänsä. Päätin antaa sen synnyttää laitumelle.
Emo Juulia seurasi tarkkaan synnytyksen edistymistä. Isä Nikke tarkkaili taustalla ja piti selvästi vahtia. Kyyttöhiehot olivat nimittäin samalla laitumella. Enkä minäkään luottanut niiden käytökseen. Siksi olin itsekin koko ajan paikalla vähän sivummalla.
Ponnitusvaihe kesti melko pitkään ja hieman kilin hengitys rahisi. Emo hoputti ylös ja tissille.
Siirsin vuohilauman kileineen synnytyksen jälkeen toiseen aitaukseen. Kannoin kilin makuuhuoneen ikkunan taakse ja siihen Päkä jäi sitä hoitamaan. Muutaman kerran yöllä heräsin tarkastamaan tilannetta. Aamulla näky ikkunasta oli näin onnellinen.
Vein Päkälle hunajavettä ja tarkistin kilin kunnon. Juulia-mummo oli mukana.
Pikkuinen pukkikili syntyi vahinkoastumisen seurauksena, kun Niken karsinan ovi oli jäänyt auki. Molmmat vahnhemmat ovat nupoja eli sarvettomia. Silloin on vaarana, että kilillä voi olla joku kehityshäiriö tai se on kaksineuvoinen. Tämän kaveri vaikutti terveeltä. Kilin tulevaisuus on toimia lemmikkivuohena perhekodissa, joten se tuntuu siihen varsin sopivalta.
Nyt sitten nimeä miettimään. Antaisiko inspiraation tuo hauska kiekuranuoli otsassa vai syntymäseutu Koli?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti