keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Tuleeko minusta nyt kettumuori?





Tyrninpunainen iltarusko Reposaaressa




Näistä maisemista tulee  jokapäiväinen lenkkimaastoni koirien kanssa ensi keväänä.


Olen aiemminkin sanonut, että on lähdettävä silloin, kun se on parasta. Jäin eläkkeelle työstä, jota rakastin. Sain sijalle työn, joka on intohimoni. 


Lähden Kortelahdesta ja Kolilta, joita rakastan. Ei täältä voi muuttaa kovin moneen paikkaan Suomessa.




Muutan Porin Reposaareen. Vuonna 2016 se valittiin Suomen parhaaksi kaupunginosaksi.


Reposaari sijaitsee ikivanhan merenkulkureitin varrella Meri-Porissa. Noin tuhannen asukkaan merihenkinen puutalokaupunginosa tunnetaan myös lempinimellä Räpsöö.
Reposaari on omaleimainen, tiivis ja yhteisöllinen pienoiskaupunki. Pituutta saarella on noin kolme kilometriä ja leveyttä puoli kilometriä.


Reposaaressa on kesäisin monenlaisia tapahtumia kuten Avoimet pihat, Tour de Räpsöö (hattupyöräily naisille), kulttuurifestivaali Reposfääri. Olin vierailulla viime kesän Avoimilla pihoilla. Muutto lähemmäksi lapsia ja lapsenlapsia oli jo silloin haaveissa. Katselin keltaista pientä taloa Kirkkokadulla. Tuumasin, että tuo olisi sopivan kokoinen ja muutenkin minun oloiseni talo.


Yksi tärkeä syy muuttooni on tyttärentytär Pieta ja hänen perheensä.


Nyt olen tehnyt vuokrasopimuksen keltaisesta talosta. Pietan  kotiin on matkaa kaksi korttelia. Mummila on kipaisumatkan päässä.




Aamukaffeet parvekkeella sitten joskus, kunhan olen saanut kaikki muuttoon liittyvät asiat Kolilla järjestettyä. Seurallinen Sulevi-kukko kanoineen varmaan viihtyisi Reposaaressa, mutta kaikki eivät ehkä rakastaisi aamuista kukonlaulua niin kuin minä. Maatiaiskanoilleni on siis löydettävä uusi koti.  Kissani Liinu ja Maija ovat tottuneet maalaispihan vapauteen eivätkä olisi onnellisia sisäkissoina. Muuttoon sisältyy paljon pohdittavaa, järjestettävää ja luopumista.


Katsotaan nyt, mihin tämä  muutto johtaa.  Toivottavasti en joudu sanomaan: Happamia, sanoi Kettumuori tyrnimarjoista. Toisaalta eikö tyrni ole hieman hapan? Sitä kasvaa tulevalla pihallani Reposaaressa. 

8 kommenttia:

  1. Mummuus on tärkeintä maailmassa! Se, että joutuu luopumaan paljosta, lapsenlapsen mukana saa niin paljon, että se menee kaiken edelle. On onnekasta saada olla mummu ja olla osana pienen ihmisen elämää. Hurjan paljon voimia muuttoon ja elämänmuutokseen!

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa tänne niin ihanaan ja kauniiseen ystävälliseen naapuriapua tarjoavaan saareen 😍❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kun olen asunut 10 v hieman erakkona, arvostan erityisesti yhteisöllisyyttä ja luontevaa naapuriapua. Toivottavasti pystyn itsekin antamaan jotain. Ainakin lupaan valokuvata ahkerasti Reposaarta ja sen tapahtumia.

      Poista
  3. Toivottavasti saadaan lukea, miten seikkailut Räpsöössä lapsuuteni maisemissa jatkuvat.

    VastaaPoista
  4. Onhan hieno juttu tämä. Ehdottomasti lapsenlapsen lähellä kannattaa asua. Vaikuttaa hienolta paikalta tuo Reposaari.
    Harmi sinänsä kun nämä upeat Koli postaukset jäävät. Juuri tänään mietittiin omien lasteni kanssa miten pääsisi käymään Kolilla. Ennen miehen kanssa ajeltiin siellä pari kertaa vuodessa.
    Nyt olisi mahdollisuus tutustua myös läntiseen Suomeen, kun täällä "keskellä" asun :)

    VastaaPoista
  5. Oi onnea uuteen kotiin, uudessa paikassa.
    Ollaan monta kertaa käyty retkellä omien porokoirien kanssa porissa. Siinä reposaaren lähellä mäntyluodon kallossa on hienot rantakalliot oleiluun ja kuvaamiseen. Ja onhan siinä yyterissä todella hieno koirarantakin, sielläkin ollaan muutaman kerran käyty. Nyt riittää paljon uutta katseltavaa ja kuvattavaa taatusti. Minulle on jäänyt mieli, että pori on muutenkin aika koiraystävällinen paikka, että hyvä teidän on varmasti siellä asustella. Terkuin, Auli

    VastaaPoista