Muutosten helmikuu

Matkustin Porin  Reposaareen helmikuun loppupuolella. Sain heti esimakua tulevan kotikaupungin nopeasti vaihtelevasta säästä. Kuuntelin Tuuli-myrskyn yönä meren pauhua turvallisesti uudessa kodissani. Meren pinta kohosi uhkaavasti ja aamulla reposaarelaiset totesivat, että saaren kärjessä Merimestassa myrsky oli murjonut parkkipaikan asfalttia säpäleiksi. Merenpinta oli ollut korkealla pitkin länsirannikkoa.

Edellisenä päivänä oli tyttäreni Laura Liljan todella ajankohtaisen näyttelyn Ilmaisia ämpäreitä-avajaiset Poriginal-galleriassa. Installaatio lainatuista ämpäreistä ja vedestä käsittelee ilmastokriisiä, merenpinnan nousua ja turhaa muovin käyttöä.
Näyttelyesitteessä Laura  kertoo: "Kaikki mukana olevat ämpärit on lainattu ihmisiltä, yrityksiltä, oppilaitoksilta ja muilta kaupungin toimijoilta. Veden pinnan korkeus ämpäreissä, 20 cm, vastaa hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raportin ennustetta keskimääräisestä merenpinnan noususta vuodesta 2020 vuoteen 2050. Nousu on kiihtyvää, ilman järeitä ilmastotoimia se voi kohota jopa yli metriin vuoteen 2100 mennessä.

Myrskyn jälkeen seuraavana aamuna kävelin Lontoon hiekkarannalle. Taustalla näkyy Merimesta.

Vieläkin tuuli ujelsi korvissa ja vesi pärskyi aallonmurtajaa vasten.

Aamu valkeni keväisenä ja aurinkoisena Kirkkokadulla, uudella kotikadullani.

Ilokseni huomasin, että aamuaurinko paistaa ihanasti parvekkeelleni.

Lauran ja Pauliinan avustuksella sain ripustettua verhot alakertaan. Alkaa tuntua kodilta.

Maanataiaamuna sain puhelun, että äidin tila Joensuussa hoivakodissa oli romahtanut. Parin tunnnin päästä olin jo junassa ja alkuillasta Joensuussa, jonne olivat saapuneet myös pikkusiskoni ja veljeni.
Siskoni lauloi äidille tuttuja lauluja, minä luin runon Äidin sydän. Hoitajat sanoivat, että on tärkeää, että äiti kuulee äänemme. Niinpä juttelimme koko ajan ja muistelimme hänen elämänsä onnenhetkiä.

Äiti Ulla Hassinen lähti tuonilmaisiin tiistai-iltana 25. 2. Hän olisi täyttänyt maaliskuussa 95 vuotta.

Äidin elämän tärkein asia olivat lapset ja lastenlapset. Meitä sisaruksia on viisi ja lapsenlapsia neljätoista.  Kuvassa minä muutaman kuukauden ikäisenä äidin sylissä, vieressä isoveli Jorma ja isä Edvin.

Äiti toimi aikanaan Rääkkylän kirjastonhoitajana ja jäi eläkkeelle Joensuun kirjastosta. Hän johdatti meidät lapset ja varmasti sadat asiakkaansa kirjojen maailmaan. Kuvassa äiti kanssani vierailulla Botaniassa keväällä 2014.

Kolille oli poissaollessani tullut talvi takaisin. Niin eri askelissa kevät etenee Reposaaressa ja Kolilla.