Tämä talvi on ollut kaikinpuolin erilainen. Eikä vaan sään puolesta. Muuttosuunnitelmat ovat tuoneet mukanaan sekä iloa ja innostusta että surua ja ahdistusta. Pitää vain uskoa, että asiat järjestyvät. Onneksi minulla on nämä luottettavat kaverit, jotka eivät turhia murehdi, vaan nauttivat elämästä päivä kerrallaan.
Minä jätän joka päivä hyvästejä näille maisemille. Mansi ja Unna eivät tiedä, että tämä on viimeinen talvi Kortelahdessa. Onneksi Porista pääsee hyvin junalla pohjoiseen. Tulevat talvimatkat voin toivottavasti suunnata yhdessä koirieni kanssa porokoirien juurille.
Niiden elämäntapaan ei tule suuria muutoksia, mistä olen iloinen.
Liinu ja Hilla saavat edelleen seikkailla yhdessä.
Sulevi-kukko sietää vielä hyvin poikaansa Tarmoa. Pian Tarmo saa kuitenkin oman horniolaisen kanaparven Kontiolahdelta.
Sulevi jää Kortelahteen kahden kanansa Vuokon ja Vapun kanssa. Mustat iittiläiset talvihoidokit muuttavat omaan kesäkanalaansa.
Päivällä kevätaurinko jo lämmittää. Kanat pääsivät ulkoilemaan ja tuulettamaan höyheniään.
Kesällä Kortelahden maatiaisväestä on jäljellä vain Sulevi kanoineen. Kaikukoon sen laulu muistona Maatiaismuorin ja Kortelahden väen onnellisista vuosista.
Asuinpaikan vaihdokseen liittyy aina haikeutta ja surutyötä, mutta mielestäni haikeuden määrä on suurempi, kun lähtee luonnon kauneuden keskeltä ja tilanteesta,
VastaaPoistajossa on elänyt sopusointuisessa yhteydessä ympäröivän luonnon kanssa - niinkuin sinä.
Onhan ne hyvästien jättämisen ajat raskaita. Onneksi saat koirat mukaan ja kissatkin lähelle. Ja muu perhe on siellä lähellä.
VastaaPoistaKyllä varmaan Kolin maisemiin tulee ikävä. Itelläkin on ikävä, koska Kolillekin on niin vaikea kulkea autottomana. Miehen kanssa käytiin usein Kolilla.
Vaikka minä läksin Pohjois-Karjalasta, se ei lähde minusta ikinä. Ei vielä ainakaan.
Joensuussa käyn muutaman kerran vuodessa. Olisi alkuvuodesta nytkin ollut mentävä sinne, mutta nämä tautiset ajat sotkee suunnitelmat.