Poutatuuli, onko tukka hyvin?

Joskus sitä kohtaa hevosen, joka tekee lähtemättömän vaikutuksen. Näin kävi minulle eilen. 

Vuosien varrella olen kuullut monelta, että  kasvattimme Pilven Poika on aikanaan sellaisen tehnyt. Pilven Pojan muisto vaikuttaa vieläkin ja minulla on olut ilo ja kunnia nähdä sen hienoja jälkeläisiä. 

Suomenhevosori Poutatuuli, s. 26. 5.2005 i Pilven Poika e Taajantyttö,  varsanäyttelyissä I ja II-palkintoja, nuorten suomenhevosten laatuarvostelussa sijat 2/23, 4/21 ja 5/41, Suomenhevonen 110 vuotta-juhlanäyttely 2017 Riihimäki II-palk., omistaja ja kasvattaja Katariina Virtala.

Syksyn ensimmäisenä kuulaana pakkasaamuna ajelin ystäväni Minnan kyydissä kohti Pomarkkua. Siellä metsän keskellä oli pieni , kodikas talli, jossa asusti Pipon 15 v poika ja kaksi Lastun Lekan (i Pilven Poika) jälkeläistä.  

Omistajan elämäntilanteen takia tämä komistus elelee leppoista maalaiselämää ja on omistajalleen hänen elämänsä hevonen, tärkeä sielunystävä ja terapeutti.

Koska oli syksyn ensimmäinen pakkaspäivä ja maa oli liukkaan huurteinen, emme päässeet näkemään oria täydessä elementissään. Sillä ei ollut vielä hokkikenkiä. Katariina kertoi sen olevan luonteeltaan kiltti ja herkkä niin kuin isänsäkin. Karismaa ei tältä herralta puuttunut. Ja selvästi näki, että Poutatuuli eli Late tykkää esiintyä. 

Laten arkikampaus on letti, koska runsas harja sotkeutuisi muuten heiniin eikä pysyisi siistinä. Nuorempana harja oli vielä pitempi. 

Poutatuuli puhalsi suoraan sydämeen. Toivottavasti tapaamme!