Porokoirat vievät Lappiin, osa 4: Matkailua koiran ja kameran kanssa

 

Kun matkalla on mukana koirat, kamera ja seikkailumieli, näkee ja kokee enemmän. Koirien kanssa tulee pysähdyttyä useammin eikä vain paahdettua kohteesta A kohteeseen B. Sama koskee valokuvaamista. Minulla on etuoikeus katsella vapaasti maisemia, kun en itse aja. Minulla on ollut myös onni saada matkakavereiksieni ihmisiä, jotka malttavat pysähtyä ja joiden autosta löytyy pakkikin, kun silmiin osuu jotain kiehtovaa. Kun ajelimme Ivalosta Sevettijärvelle ja sieltä takaisin Lemmenjoen kautta Sirkkaan ja Kittilään, Lapin luonto loisti värikkäimmillään.  

Ivalo-joki

Tauko Rahajärven rannalla

Välillä Inari- Sevettijärvi aurinko ja ruska suorastaan häikäisivät silmiä.

Sevettijärvelle ajelun syy Peku ja sen kaveri Rippe ottivat meidät iloisesti vastaan.

Lapinporokoira Peku eli Pilvipolun Siekkis Vilgesjuolgi. 

Sevettijärveltä ajelimme takaisin Inariin ja sieltä Menesjärvelle.

Pari yötä vietimme Korpihotellissa, joka sijaitsee kuvauksellisella paikalla Menesjärven rannalla. Lemmenjoen kansallispuisto on reilun kymmenen kilometrin päässä.

Vietimme matkan aikana öitä erilaisissa hotelleissa ja majoituspaikoissa. Nykyään ei ole ongelma majoittua koirien kanssa.

 

Teimme veneretken Lemmenjoelle . Päivittäinen reittiliikenne Njurganlahdesta Kultalaan oli  juuri päättynyt tältä kesältä. Tilausmatkoja oli kuitenkin sen verran, että saimme kyydin. 

Eemeli pääsi mukaan. Unna ja Hirre jäivät autoon odottamaan reilun kahden tunnin ajaksi.

Kaapin Jounin tila on yksi Metsähallituksen suosituista lammaspaimennuspaikoista. Hyvin olivat lampaat laidunnustyönsä tehneet. 

Ravadasköngäs

Jatkoimme Lemmenjoelta hiekkatietä  kohti Kittilää. Ohitimme Sallivaaran museoporoaidalle vievän polun. Sinne olisi ollut 6 km patikointia. Kohta kuitenkin oli tien vieressä poroaitoja ja erotuspaikka. Mietin, että olisipa nuo täynnä poroja niin kuin varmaan erotusaikaan onkin. Täällä olisi hienot kuvausmaisemat. Ehkäpä pääsen joskus  oikeaan aikaan paikalle.

Levillä näimme vilahduksen toisenlaisesta Lapin matkailusta, kun etsimme ruokapaikkaa. Ihmettelin, minne olin tullut. En  ottanut kuvaa, kun tiheään rakennettu minun mielestäni mauton lomaparatiisi ahdisti niin paljon. Ajelimme lähiseudulla ja etsimme  paikkaa, mistä maisema avutuisi Ounasjoen laaksoon. Löysimmekin sellaisen, mutta maisema selän takana kyllä sielläkin ahdisti. 

Tunturin laelle oli rakenteilla ökyhuviloita vieri viereen ja loppu oli peitetty asfaltilla. 

Yövyimme Levin liepeillä Sammuntuvalla, josta onkin tullut yksi suosikkipaikoistani. Siellä on kunnioitettu perinteitä ja historiaa. Sammuntuvalla voi tutustua poroihin ja poronhoitoon.Talvella pääsee poron ahkion kyytiin.

Maaruskan loistoa