Sirkun ja Pulmun elämää sisäkissoina

Miten järjestää sisäkissalle mahdollisimman hyvä elämä?

Maatiaiskissanpennut Sirkku ja Pulmu ovat nyt elelleet kuukauden verran sisäkissoina luonani Reposaaressa. Tavoitteeni on, että niiden elämä olisi sopivan vilkasta ja virikkeellistä. Tärkein tekijä on varmasti, että niillä on seuraa toisistaan. Pennut riehuvat ja painivat keskenään ja ovat hyviä kavereita. Sirkku ja Pulmu nukkuvat usein vierekkäin ja syövät sopuisasti samasta ruokakupista.

Kissanpennuilla oli alkuun oma huone yläkerrassa, jonne koirat eivät päässeet mutta kissat pääsivät halutessaan ulos portin kautta. Nyt päivisin kulku on vapaata, mutta öisin laitan pennut nukkumaan omaan huoneeseensa, koska minulla on alakerrassa koiranpennut enkä halua yöriehumisia.

Kissanpentujen siirtely huoneesta toiseen ja kuljetushäkkiin sujuu hyvin, koska olen opettanut kissoille luoksetulon makupalojen avulla ihan samaan tapaan kuin koirillekin. Ne tottelevat kis-kis kutsua ihailtavalla vauhdilla. Samaa kutsua käytän aina antaessani ruokaa. Kissoilla on ruoka-ajat eli ei koko ajan ruokaa tarjolla.

Kissoilla on erilaisia leluja ja piiloputki ja onneksi leikittäjiä riittää: lapsenlapseni käyvät monta kertaa viikossa ja vierailevat koiranpentujen uudet omistajat tutustuvat myös kissoihin.

  

Aulan seinälle asenettiin hylly, johon kissat pääsevät portaikosta ja voivat oleskella hyllyllä ja kaappien päällä rauhassa. Raapimispintojakin olen asentanut kissoille. Mutta näyttää siltä, että yläkerran vanhat tapetit ovat kissoista parempia. Minustakin ne voisi repiä seinistä ja vaihtaa uusiin. 

Rakennutin  ulkotarhan parvekkeen alle. Tarhasta puuttuu vielä koppi, jonka olen tilannut mutta toimitus ei ole saapunut. Suoraan uloskäyntiä sisältä ei millään pystytty toteuttamaan eli joudun kantamaan kissat ulos joko sylissä tai kantokopossa. Tämä tietysti edellyttää, että kissat suostuvat kannettaviksi. Sirkun suhteen ei ollut ongelmaa. Pulmu suhtautui touhuun hieman epäillen. Olemme nyt harjoitelleet sylissä oloa herkkupalojen avulla. Hyvin Pulmu tulee jo syliin. Samalla harjoitellaan kissan hoidon kannalta tärkeää käsittelyä.

Sain ystävältä vanhan sortuneen omanapuun rungon kiipeilypuuksi kissoille. Nyt koleassa marraskuussa kissat eivät viihdy tarhassa kovin pitkään. Mutta keväälä on varmasti mukavaa tai kiihdyttävää seurata lokkien ja muiden lintujen elämää aitiopaikalta. 

Mansin ja Unnan kanssa kissoilla oli heti rauhalliset välit. Valmalla pentuineen kesti vähän kauemmin rakentaa  suhdetta. Valma ei ole aikuisiällä tottunut kissoihin, joten on ihan ymmärrettävää, että se pentujen takia ensin enemmän vahti kissojen touhua. Nyt välit alkavat olla jo melko luottavaiset. 

Kissanpennut ovat päässeet tekemään tuttavuutta koiranpentujen kanssa. Pulmu on selvästi rohkeampi.

Minun kannaltani tässä sisäkissaelämässä ei ole muuta harmia kuin kissanvessojen jatkuva puhdistus. Se on työlästä, mutta kannattaa tehdä hyvin. Kissanvessoja on sekä ylä- että alakerrassa ja ulkotarhassa. Onneksi Sirkku ja Pulmu ovat siistejä ja kaikin puolin hurmaavia.