Sirkun ja Pulmun elämää sisäkissoina

Miten järjestää sisäkissalle mahdollisimman hyvä elämä?

Maatiaiskissanpennut Sirkku ja Pulmu ovat nyt elelleet kuukauden verran sisäkissoina luonani Reposaaressa. Tavoitteeni on, että niiden elämä olisi sopivan vilkasta ja virikkeellistä. Tärkein tekijä on varmasti, että niillä on seuraa toisistaan. Pennut riehuvat ja painivat keskenään ja ovat hyviä kavereita. Sirkku ja Pulmu nukkuvat usein vierekkäin ja syövät sopuisasti samasta ruokakupista.

Kissanpennuilla oli alkuun oma huone yläkerrassa, jonne koirat eivät päässeet mutta kissat pääsivät halutessaan ulos portin kautta. Nyt päivisin kulku on vapaata, mutta öisin laitan pennut nukkumaan omaan huoneeseensa, koska minulla on alakerrassa koiranpennut enkä halua yöriehumisia.

Kissanpentujen siirtely huoneesta toiseen ja kuljetushäkkiin sujuu hyvin, koska olen opettanut kissoille luoksetulon makupalojen avulla ihan samaan tapaan kuin koirillekin. Ne tottelevat kis-kis kutsua ihailtavalla vauhdilla. Samaa kutsua käytän aina antaessani ruokaa. Kissoilla on ruoka-ajat eli ei koko ajan ruokaa tarjolla.

Kissoilla on erilaisia leluja ja piiloputki ja onneksi leikittäjiä riittää: lapsenlapseni käyvät monta kertaa viikossa ja vierailevat koiranpentujen uudet omistajat tutustuvat myös kissoihin.

  

Aulan seinälle asenettiin hylly, johon kissat pääsevät portaikosta ja voivat oleskella hyllyllä ja kaappien päällä rauhassa. Raapimispintojakin olen asentanut kissoille. Mutta näyttää siltä, että yläkerran vanhat tapetit ovat kissoista parempia. Minustakin ne voisi repiä seinistä ja vaihtaa uusiin. 

Rakennutin  ulkotarhan parvekkeen alle. Tarhasta puuttuu vielä koppi, jonka olen tilannut mutta toimitus ei ole saapunut. Suoraan uloskäyntiä sisältä ei millään pystytty toteuttamaan eli joudun kantamaan kissat ulos joko sylissä tai kantokopossa. Tämä tietysti edellyttää, että kissat suostuvat kannettaviksi. Sirkun suhteen ei ollut ongelmaa. Pulmu suhtautui touhuun hieman epäillen. Olemme nyt harjoitelleet sylissä oloa herkkupalojen avulla. Hyvin Pulmu tulee jo syliin. Samalla harjoitellaan kissan hoidon kannalta tärkeää käsittelyä.

Sain ystävältä vanhan sortuneen omanapuun rungon kiipeilypuuksi kissoille. Nyt koleassa marraskuussa kissat eivät viihdy tarhassa kovin pitkään. Mutta keväälä on varmasti mukavaa tai kiihdyttävää seurata lokkien ja muiden lintujen elämää aitiopaikalta. 

Mansin ja Unnan kanssa kissoilla oli heti rauhalliset välit. Valmalla pentuineen kesti vähän kauemmin rakentaa  suhdetta. Valma ei ole aikuisiällä tottunut kissoihin, joten on ihan ymmärrettävää, että se pentujen takia ensin enemmän vahti kissojen touhua. Nyt välit alkavat olla jo melko luottavaiset. 

Kissanpennut ovat päässeet tekemään tuttavuutta koiranpentujen kanssa. Pulmu on selvästi rohkeampi.

Minun kannaltani tässä sisäkissaelämässä ei ole muuta harmia kuin kissanvessojen jatkuva puhdistus. Se on työlästä, mutta kannattaa tehdä hyvin. Kissanvessoja on sekä ylä- että alakerrassa ja ulkotarhassa. Onneksi Sirkku ja Pulmu ovat siistejä ja kaikin puolin hurmaavia. 

Siitä tunnet sä ystävän, kun on vierelläs vielä hän

Minun rakkaat maatiaiskissani Liinu ja Maija ovat elelleet nyt reilun vuoden Leenan hoivissa täällä Ekojärvellä. Ne saavat elää vapaata maalaiskissan elämää, tulla ja mennä ulos miten huvittaa samalla tavalla kuin aiemmin Kortelahdessa. Vaikka jouduimme eroon toisistamme, uskon, että tämä on kissojen kannalta onnellinen ratkaisu. Kissat olivat eläneet koko aiemman elämänsä yhdessä koirieni Mansin ja Unnan kanssa. Olen täysin vakuuttunut, että minun lisäkseni myös koirilla ja kissoilla on ollut ikävä toisiaan. Siksi onkin niin ihanaa, että löysin tämän mettäpirtin läheltä kissojen nykyistä kotia. 

Maija ilmestyi heti paikalle, kun läksimme koirien kanssa ekalle vierailulle kissojen kotipihaan. 

Voi sitä kehräyksen ja puskemisen määrää!

Maija lähti heti mukaamme mettäpirttiin.

Ja jäi yökylään.

Maijan ja Liinun nykyisessä kodissa niillä on kaverina portugalinpondengo Pontso. Pontso on ystävällinen koira, mutta ei voi vastustaa pientä kissojen jahtausleikkiä, jota Liinu ja Maija eivät oikein ymmärrä. 

Liinu on luonteeltaan varovaisempi kuin tyttärensä Maija. 

Mansi ja Unna saivat houkuteltua Liinunkin yhteiselle kävelyretkelle. Saa nähdä, tuleeko Liinu kyläilemään mettäpirttiin.

 

Tarvitaan lisää vastuullisia maatiaiskissankasvattajia

Mistä ratkaisun avaimet kissapopulaatioihin ja maatiaiskissan säilyttämiseen?

Suomalainen maatiaiskissa on osa kulttuuriperintöämme. Kissojen alkukoti on Mesopotamiassa, jossa kissoja tiedetään olleen jo 5000 v eKr. Ensimmäiset kissat tulivat meille noin tuhat vuotta sitten viikinkien ja myöhemmin hansakauppiaiden matkassa. 

Vilja-aittojen kissanluukut kertovat, että kissa oli talonpojalle arvokas apulainen.

Kaikki kissarodut on jalostettu alunperin eri maiden maatiaiskissoista. Suomeen rotukissat tulivat vasta 1800-luvulla, jolloin porvaristo hankki niitä lemmikiksi. Suomen Kissaliiton rekisterissä on nykyään yli 40 kissarotua. 

Kuusiviikkoiset kissanpennut alkavat laajentaa elinpiiriä ja opetella tärkeitä taitoja.

Suurin osa suomalaisten kotikissoista on maatiaisia. Enimmäkseen kissat edelleenkin lisääntyvät perinteiseen tapaan niin,  että paikkakunnalla on muutama vapaana liikkuva kolli. Näin on muodostunut alueille tyypillisä maatiaiskissakantoja.

Kissanpentu tarvitsee emon hoivaa kolmen kuukauden ikäiseksi. 

Maatiaiskissan mainetta pilaavat kissapopulaatiot. Kissojen annetaan lisääntyä ilman kontrollia. Näin on syntynyt kodittomia, sukusiitettyjä ja sairaita kissakantoja, joita eläinsuojelijat ovat joutuneet pelastamaan. Kansalaisaloitella ”Kissakriisi hallintaan” yritetään lopettaa villien kissalaumojn syntyminen. Olen itsekin allekirjoittanut aloitteen, jossa vaaditaan, että vapaana liikkuvat kissat pitäisi olla tunnistusmerkittyjä ja leikattuja.

  

Kymmenen päivän ikäinen kissapentue. Silmät ovat juuri avautuneet. Nämä pennut kasvavat  emon ja ihmisten hyvässä hoivassa.

Sitä ennen olisi kuitenkin pelastettava maatiaiskissojen geeniaines. Jo nyt  on hyvin vaikea löytää maatiaiskissalle kollia, koska kaikki kotikissat kastroidaan yleensä alle vuoden ikäisenä. Hyvin tärkeää olisi säilyttää erisukuisia siitoskissoja ympäri Suomea. Kissojen sukutauluja väreineen ja paikkakuntatietoineen olisi kirjattava ylös. Kasvatuksen tavoitteena ei kuitenkaan rotukissojen tapaan saisi olla ahdas ulkomuoto- ja värimääritykset, vaan kannan säilyttäminen sekä ulkomuodollisesti että geneettisesti monimuotoisena.

Kuusiviikkoinen maatiaiskissanpentu Lyyti

Ulkonäöllisesti kissaroduista eurooppalainen muistuttaa eniten suomalaista maatiaiskissaa.Vuonna 2017 Suomen Kissaliitto julisti Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Suomen kansalliskissaksi eurooppalaisen. Eurooppalaisen omilla sivuilla kerrotaan, että kissarodun kasvatus aloitettiin ruotsalaisista maatiaiskissoista Ruotsissa 1940-luvulla. Suomessa eurooppalaisen kasvatus aloitettiin 1960-luvulla. Suomalaisia maatiaiskissoja on rekisteröity näyttelytulosten perusteella rotuun. Eurooppalainen on hyvin pieni kissarotu. Pentuja syntyy Suomessa alle sata vuodessa. Eurooppalainen yrittää maatiaiskissojen suosion avulla päästä kansalliskissaksi. Tosiasia kuitenkin on, että se on käyttänyt suomalaisia maatiaiskissoja vain muutaman yksilön hätävarana rodun geeniaineksen laajentamiseksi.

Suomalainen maatiaiskissa on konstailematon peruskissa, joka on luonteeltaan leikkisä ja seurallinen. Se soveltuu kotikissaksi sekä maalle että kaupunkiin. Se toimii edelleen myös hiirestäjänä  maalla taloissa, navetoissa  ja talleissa. 

Maatiaiskissan kasvatus pitää hoitaa vastuullisesti niin, että huolehditaan kissanpennuille hyvä elämä ja myös sukujen säilyminen. Tarvittaisiin yhteinen järjestö, joka tekisi töitä maatiaiskissan säilyttämiseksi ja aseman parantamiseksi. Toivoisin myös, että tutkijat kiinnostuisivat selvittämään suomalaisten maatiaiskissojen geneettistä perimää. 

Kuvissa esiintyvät pennut ovat omien kissojeni Hillan ja Liinun jälkeläisiä kolmannessa ja  neljännessä polvessa. Hienoa, että ystäväni ovat jatkaneet vastuullista kissankasvatusta. 

Blogissani aiheesta aiemmin:

Maatiaiskissan kasvatus on vaikeaa ja ristiriitaista

Suomalainen kansalliskissa, eurooppalainenko?