Vaikeita päätöksiä

Muutamat blogini seuraajista ovat ottaneet yhteyttä ja kyselleet, mitä minulle kuuluu, kun olen viime aikoina päivittänyt sivujani hyvin harvakseltaan. Valitettavasti kesä on mennyt sairastelun merekeissä. Reuma aktivoitui  ja samalla tuli muitakin terveysongelmia. Romahdus tapahtui heinäkuussa, jolloin jouduin yli viikoksi sairaalaan. Lähellä olevat lapseni ja ystäväni huolehtivat, etteivät lemmikkini jääneet ilman hoitoa. Ymmärsin, että pitemmän päälle se ei toimisi, koska kaikilla on omat kiireensä ja velvollisuutensa. Laitoin päivityksen sosiaaliseen mediaan ja pyysin apua. Vuorokauden sisällä löytyi hoitopaikat kissoille ja koirille. Oli turvallista antaa eläimet ihmisille, jotka tunsin. Tiesin, että ne pääsevät hyviin ja huolehtiviin koteihin.

Olihan se haikeaa, kun Sirkku pentuineen lähti ystävän kyydissä toiselle puolelle Suomea. Minun kissankasvatus- ja kuvausprojektini lopahti siihen. Nämä ovat viimeiset kuvani kolmeviikkoisista pennuista ennen sairaalan joutumista. Tärkeintä on kuitenkin, että kissat saavat hyvää hoitoa.  

Kissojen suhteen jouduin tekemään kipeän päätöksen ja etsimään niille loppuelämän kodit. Pulmu on uudessa kodissaan, jossa sillä on kaverina Liinun vanhempi pentu ja minun porokoirakasvattini. Sirkku pentuineen matkusti syntymäkotinsa ihmisten hoiviin Kontiolahteen. Pennut hoidetaan siellä luovutusikään ja niille etsitään uudet kodit. Joku pennuista saattaa vielä olla vapaana, jos kiinnostaa minun kissankasvatukseni sukulinjat. 

Koirat olivat tilapäisessä hoidossa ja palaavat tänään luokseni. Unna oli Tampeeelle poikani perheessä ja Mansi nautti maalaiselämästä kahden vanhemman koiraherran kanssa Porin maaseudulla. 

Nyt olen toiveikas ja uskon, että pääsen edelleenkin koirien kanssa nauttimaan metsäretkistä ja meren rantakalliosta. 

Kiitos kaikille, jotka tarjosivat apuaan. 

Kis-kis kissanpentuja

Sirkun pennut syntyivät 12. 7. aamupäivällä.Synnytys sujui hyvin. Sirkku hoiti sen itse alusta loppuun. Minä olin vain tarkkailjana. Syntyi neljä pentua, 2 tyttöä ja 2 poikaa.

Valitttavasti kilpikonnanvärinen tyttö oli menehtynyt tuntemattomasta syysta 4 vuorokauden ikäisenä yön aikana. Ulkoiseti pennussa ei näkynyt mitään vikaa. 

Se oli Sirkun värinen. Surullista. 

Jäljellä on siis kolme. Toivottavasti kasvavat hyvin. Vaikuttavat tyytyväisiltä. 

En tiedä, osaako Sirkku laskea. 

Tyttöjä on nyt vain yksi. Kaunis harmaaraita.

Velipojat : harmaa ja punainen

Poika on väriltään hieman tummemman harmaa (vas.) kuin sisko. Siskolla silmät jo auki vajaan viikon ikäisenä. Pennuille haetaan aikanaan kodit. Mutta aikaa on, pennut luovutetaan vasta lokakuun alussa.

Sirkun ja Pulmun elämää sisäkissoina

Miten järjestää sisäkissalle mahdollisimman hyvä elämä?

Maatiaiskissanpennut Sirkku ja Pulmu ovat nyt elelleet kuukauden verran sisäkissoina luonani Reposaaressa. Tavoitteeni on, että niiden elämä olisi sopivan vilkasta ja virikkeellistä. Tärkein tekijä on varmasti, että niillä on seuraa toisistaan. Pennut riehuvat ja painivat keskenään ja ovat hyviä kavereita. Sirkku ja Pulmu nukkuvat usein vierekkäin ja syövät sopuisasti samasta ruokakupista.

Kissanpennuilla oli alkuun oma huone yläkerrassa, jonne koirat eivät päässeet mutta kissat pääsivät halutessaan ulos portin kautta. Nyt päivisin kulku on vapaata, mutta öisin laitan pennut nukkumaan omaan huoneeseensa, koska minulla on alakerrassa koiranpennut enkä halua yöriehumisia.

Kissanpentujen siirtely huoneesta toiseen ja kuljetushäkkiin sujuu hyvin, koska olen opettanut kissoille luoksetulon makupalojen avulla ihan samaan tapaan kuin koirillekin. Ne tottelevat kis-kis kutsua ihailtavalla vauhdilla. Samaa kutsua käytän aina antaessani ruokaa. Kissoilla on ruoka-ajat eli ei koko ajan ruokaa tarjolla.

Kissoilla on erilaisia leluja ja piiloputki ja onneksi leikittäjiä riittää: lapsenlapseni käyvät monta kertaa viikossa ja vierailevat koiranpentujen uudet omistajat tutustuvat myös kissoihin.

  

Aulan seinälle asenettiin hylly, johon kissat pääsevät portaikosta ja voivat oleskella hyllyllä ja kaappien päällä rauhassa. Raapimispintojakin olen asentanut kissoille. Mutta näyttää siltä, että yläkerran vanhat tapetit ovat kissoista parempia. Minustakin ne voisi repiä seinistä ja vaihtaa uusiin. 

Rakennutin  ulkotarhan parvekkeen alle. Tarhasta puuttuu vielä koppi, jonka olen tilannut mutta toimitus ei ole saapunut. Suoraan uloskäyntiä sisältä ei millään pystytty toteuttamaan eli joudun kantamaan kissat ulos joko sylissä tai kantokopossa. Tämä tietysti edellyttää, että kissat suostuvat kannettaviksi. Sirkun suhteen ei ollut ongelmaa. Pulmu suhtautui touhuun hieman epäillen. Olemme nyt harjoitelleet sylissä oloa herkkupalojen avulla. Hyvin Pulmu tulee jo syliin. Samalla harjoitellaan kissan hoidon kannalta tärkeää käsittelyä.

Sain ystävältä vanhan sortuneen omanapuun rungon kiipeilypuuksi kissoille. Nyt koleassa marraskuussa kissat eivät viihdy tarhassa kovin pitkään. Mutta keväälä on varmasti mukavaa tai kiihdyttävää seurata lokkien ja muiden lintujen elämää aitiopaikalta. 

Mansin ja Unnan kanssa kissoilla oli heti rauhalliset välit. Valmalla pentuineen kesti vähän kauemmin rakentaa  suhdetta. Valma ei ole aikuisiällä tottunut kissoihin, joten on ihan ymmärrettävää, että se pentujen takia ensin enemmän vahti kissojen touhua. Nyt välit alkavat olla jo melko luottavaiset. 

Kissanpennut ovat päässeet tekemään tuttavuutta koiranpentujen kanssa. Pulmu on selvästi rohkeampi.

Minun kannaltani tässä sisäkissaelämässä ei ole muuta harmia kuin kissanvessojen jatkuva puhdistus. Se on työlästä, mutta kannattaa tehdä hyvin. Kissanvessoja on sekä ylä- että alakerrassa ja ulkotarhassa. Onneksi Sirkku ja Pulmu ovat siistejä ja kaikin puolin hurmaavia. 

Makeet maatiaiskatit Sirkku ja Pulmu

Maatiaismuori ilman kissaa ei ole maatiaismuori. Syksyinen loma koirien kanssa Mettäpirtissä ja yhteiselo Liinun ja Maijan kanssa vain kasvatti kissan kaipuutani. Liinulla ja Maijalla on nyt niiden elämään sopiva hyvä koti Ekojärvellä. Sisäkissan elämä olisi  niille stressaavaa. Niinpä päässä alkoi pyöriä ajatus pennun ottamisesta ja sen opettamisesta sisäkissaksi.

Minua huolestuttaa suomalaisen maatiaiskissan tulevaisuus. Kun nyt todennäköisesti lähivuosina kissojen rekisteröinti ja vapaana liikkuvien kissojen leikkaus tulee lakisääteiseksi, perinteinen maatiaiskissojen kasvatus hiipuu. Ei löydy enää vapaana liikkuvia kolleja maatilojen tyttökissoille. Kollien löytäminen on jo nyt ongelma. Puhun vastuullisen maatiaiskissojen kasvatuksen puolesta. Kissojen suvut ja muut ominaisuudet olisi kirjattava muistiin. Tärkeää olisi kartoittaa sukulinjoja ja tiedottaa saatavilla olevista kolleista. Perustin facebookin sivuston "Oma maatiaiskissamme" tehdäkseni asiaa tunnetuksi. Onneksi jo nyt löytyy monia vastuullisia maatiaiskissojen kasvattajia. Meidän pitäisi vain yhdistää voimamme ja miettiä, miten tietoa ja toimintaa kissojen puolesta edistetään.

Niinpä päätin vielä jatkaa maatiaiskissojen kasvatusta. Kun sopivasti Leppävirralla syntyi Maijan ainoalle tyttöpennulla Millille kolme pentua, joista yksi oli tyttö. Enhän voi päästää sammumaan hienoa emolinjaani Hilla- Liinu- Maija- Milli. Suvussa on myös takana symppiskollini Käpy ja Tauno. Pennun isä on komea tiikeriraidallinen kulkukolli Leppävirralta, joka on nyt toimitettu löytöeläinkotiin. Pulmun kasvattaja Katja käytti pennut eläinlääkärin tarkastuksessa, missä pennut sirutettiin ja rokotettiin. Pulmu muutti lokakuun lopussa kolme kuukauden ikäisenä Reposaareen. 

Syksyn aikana aloin pohtia, että sisäkissana pentukissa voi olla aika yksinäinen. Vanhoista koirarouvista tuskin on leikkikaveriksi, vaikka ystäviä niistä varmasti tulee. Kun Romon perhekodissa syntyi Liinun tyttärelle Thänksille pennut, niin enhän voinut vastustaa kiusausta. Päätin ottaa Pulmulle kaverin, joka  sai tietysti nimekseen Sirkku. Sirkku on pari viikkoa Pulmua vanhempi. Siinä jatkuu siis emolinjani Hilla- Liinu- Thänks. Sirkun isä on Patrik eli Pate, joka on syntynyt Ruokolahdella ja asuu nyt ystäväni Tiinan kodissa kastroituna. Senkin suku tunnetaan 2 polvea. Sirkkukin on tietysti sirutettu ja eläinlääkärin tarkastama. Tiina toi molemmat pennut halki Suomen. 

   

Kuvat on otettu enimmäisenä päivänä uudessa kodissa. Alkuun tietysti vähän jännitti pitkän matkan jälkeen. Onneksi minulla on hyvä apulainen kissojen hoidossa. Pietalla on luontainen kyky lähestyä eläimiä oikein. Sirkku on elänyt keskellä perhekodin arkea, joten se ei ujostellut. Pulmu tarkkaili ensin tilannetta kauempaa, mutta ei voinut vastustaa saalisleikin kutsua. 

Toisena päivänä pennut jo nukkuivat vierekkäin. Kaikenlaista jännää on luvassa. Mansiin ja Unnaan on jo tutustuttu. Alakerrassa  pentujen kanssa majaileva  lapinporokoira Valma ei ole tottunut kissoihin aikuiselämässään, joten sitä ei vielä häiritä. Kunhan koiranpennut kasvavat, täällä voi olla aikamoinen hulina. Makeiden maatiaiskattien seikkailut jatkuvat!