Tämänkeväinen Pilvipolun poropaimennusleiri oli minulle juhlaleiri. Kolmekymmentä vuotta on vierähtänyt siitä, kun innostus poropaimennuksen ymmärtämiseen ja oppimiseen iski minuun. Vuonna 1995 ensimmäisessä Porokoirakerhon poropaimennuskilpailussa paimensukuinen lapinkoirani Pilvipolun Lilli yllätti minut, miten paljon porokoirien perillisillä on taitoja tallessa geeneissään. Tajusin, että nämä Saamenmaalla vuosisatojen aikana jalostuneet ominaisuudet on pyrittävä säilyttämään. Juuri ne tekevät pohjoisen paimenkoirasta viisaan ja uskollisen koiran, joka vaeltaa kanssasi minne vain.
Sammuntuvalla Levin Sirkassa tapasin kaikkiaan parikymmentä pilvipolkulaista tai heidän jälkeläisiään.
Riikka näyttää porokoiransa Unnan kanssa nuorelle Nastille (Pilvipolun Myrica), miten porot saadaan liikkeelle. Nasti ottikin heti reippaasti opikseen ja alkoi kuljettaa poroja rauhallisesti.
Poromies Riikka Kenttälän ammattitaitoisessa opissa näimme upeita ja hauskoja suorituksia. Jokainen koira on persoona. Mutta jotain yhteistäkin pilvipolkulaisista löytyi. Kaikki olivat kohteliaita poroja kohtaan. Nuorille koirille tarkoitettu varmistusliina voitiin jättää nopeasti pois. Eikä isossa joukossa ollut yhtään koiraa, joka olisi kieltäytynyt paimennuksesta. Taito ja innostus tietenkin vaihteli kokemuksen ja rohkeuden mukaan. Minä näin jälkeläisissä piirteitä elämäni koirista Irenestä, Lillistä, Cikistä, Silvasta, Mansista, Unnasta ja monesta muusta.
Suuri kiitos Pilvipolun koirien omistajille! Heissäkin tuntuu olevan jotain yheistä: rakkaus porokoiriin ja seikkailumieltä.
Viimeisestä Pilvipolun Arboretum-pentueesta oli mukana kolme koiraa. Pentueen emä on Pilvipolun Virggo Vilgesjuolgi eli Halla. Hallan vanhemmat ovat Pilvipolun Eemeli ja Unna. Molemmat erinomaisia poropaimenia. Pentueen isä on Rossa, jonka emä on Pilvipolun Vienan Runo. Rossa ja sen vanhemmat ovat kaikki hälytysryhmässä toimineita pelastuskoiria. Näiden 2-vuotiaiden takaa löytyvät lähes kaikki elämäni koirat.
Pilvipolun Juniperus eli Vilppu lähti hommiin reteesti nuoren uroksen vahvalla itsetunnolla. Hoksottimet alkoivat toimia, kun se tutustui poroihin lähemmin. Riikan porot ovat hyiä opettajia, koska ne ovat hyvin tottuneita koiriin. Porokoiran hännästä voi lukea paljon.
Vilpulla on hyvä moottori ja selvästi taipumusta porokoiraksi.
Hallan sisko Pilvipolun Háldi Vilgesjuolgi saa toimia opettajana perheeseen viime kesänä muuttaneelle Uniaavan Lupukalle eli Viehkalle. Háldi onkin kärsivällinen ja pennulle tilaa antava opettaja sekä lampailla että poroilla. Tässä on oiva esimerkki, miten vanhempi koira opettaa nuoremman työhön. Se on perinteinen tapa opettaa työkoirat porohommissa. Poromies ottaa useimmiten uuden pennun kasvamaan vanhan konkarin rinnalle.
Viehkan emänisä on Pilvipolun Velho-Tilko, joka jätti suuren jäljen pilvipolkulaisten ja monen muunkin muistoihin lahjakkaana, karismaattisena porokoirana. Mansin ja Rannun Velho-pojat ovat minulle erityisiä, edustavat hienosti vanhaa saamelaista porokoiraa.
Pilvipolun sijoitusnarttu Pihlajamäen Ånerva on reipas yksivuotias. Ånervan emänisä on Pilvipolun Velho-Pilkki, joka osoitti paimennuskokeessa erinomaista paimennuskykyä. Toivon, että myös Pilkin suku jatkuu.
Mukana oli myös Pilvipolun Neakkel-Ránnen tytär Haave eli Pipsa, joka oli kyllä isän tyttö. Ránne on Maija Korhosen porokoira ja Pipsa esitti hyin samanlaista iloista, rehtiä paimennusta.
