Villapuseroita, joilla on tarina
Puikot vievät minut silmukka silmukalta sammaleisille metsäpoluille vihreään hämärään. Kahden viimeisen villapuseroni aiheena on ollut metsä.
Langoista saan kiittää suomenlampaita, kainuunharmaksia ja ahvenanmaanlampaita. Lankakorissa on suomalaisten maatiaislampaiden luonnonväreja, kasveilla värjättyjä ja pienten lankayrittäjien omia värjäyseriä suomalaisesta villasta
Aloitan aina neulomisen hihoista. Pienemmässä kappaleessa on helpompi suunnitella tulevaa mallia ja värejä eikä purkaminen ole niin työlästä, jos muutan suunnitelmaa. Kahden samanlaisen kappaleen neulominen on tylsää, siksi teen hihat mieluummin heti alussa. Huvittuneena huomasin, että Satu Rämön uusimmassa dekkarissa Tinna Hildurin poliisikollega Jakob tekee samoin.
Mallin suunnittelin nostalgisista kuvioista vanhoista neulekirjoista Eeva Haavisto: Sata suomalaista kuviokudinmallia 1948 ja Mary Olki Kirjokintaita 1944.
Tämän puseron neuloin Reposaaressa muuttoajatusten ja touhujen keskellä. Olin silloin huonossa kunnossa koronan jälkivaivojen takia. Metsän neulominen lohdutti.
Kun olin muuttanut Tampereelle, pääsin tutustumaan Multisillan lähimetsiin. Radan toisella puolella reilun kilometrin päässä kodistani alkaa suuri metsä Lempäälän ja Pirkkalan välissä. Omistan tämän puseron LemPi-metsälle ja sen suojelulle. Kuvassa olen LemPi-metsässä Pirunkivellä.
Nyt syksyllä, kun muuttotouhut oli ohi ja olen kotiutunut, oli taas aikaa neulomiseen.
Vanha matkalaukku pullollaan 2-säikeisiä villalankakeriä. Näillä on ihana "maalata".
Mallina minulla oli Merja Palinin Luonnonperintösäätiön tukemiseksi suunnittelema neule Haavan havinaa. Tein neuleen huomattavasti ohuemmilla kotimaisten lampaiden villalangoilla sekä lammasretriitissä Heinäjärven Määtilalla Terhin kanssa värjätyillä langoilla.
Kanervaa, järviruokoa, sipulinkuorta...
Kaarrokkeen neulominen on parasta!
Haavan havina on minulle koskettava muisto Kolin Kortelahden pihasta, jonka reunalla navetan kulmalla kasvoi komea haapa.
Peltolammin-Pärrinkosken luonnonsuojelualueella on myös paljon haapoja. Kesällä tuulisella säällä pyörillessäni Peltolammin ympäri voin kuulla niiden havinan.
Olen iloinen, että löysin Tampereelta metsäkaupunginosan ja toivon, että Tampere jatkossakin pitää hyvää huolta meistä asukkaistaan suojelemalla lähiluontoa.
Tämän neuleen omistan Luonnonperintösäätiön hyvälle työlle ja ikimetsille.
