Metsäneuleet

Villapuseroita, joilla on tarina

Puikot vievät minut silmukka silmukalta sammaleisille metsäpoluille vihreään hämärään. Kahden viimeisen villapuseroni aiheena on ollut metsä.

Langoista saan kiittää suomenlampaita, kainuunharmaksia ja ahvenanmaanlampaita. Lankakorissa on suomalaisten maatiaislampaiden luonnonväreja, kasveilla värjättyjä ja pienten lankayrittäjien omia värjäyseriä suomalaisesta villasta

Aloitan aina neulomisen hihoista. Pienemmässä kappaleessa on helpompi suunnitella tulevaa mallia ja värejä eikä purkaminen ole niin työlästä, jos muutan suunnitelmaa. Kahden samanlaisen kappaleen neulominen on tylsää, siksi teen hihat mieluummin heti alussa. Huvittuneena huomasin, että Satu Rämön uusimmassa dekkarissa Tinna Hildurin poliisikollega Jakob tekee samoin.

Mallin suunnittelin nostalgisista kuvioista vanhoista neulekirjoista Eeva Haavisto: Sata suomalaista kuviokudinmallia 1948 ja Mary Olki Kirjokintaita 1944.

Tämän puseron neuloin Reposaaressa muuttoajatusten ja touhujen keskellä. Olin silloin huonossa kunnossa koronan jälkivaivojen takia. Metsän neulominen lohdutti.

Kun olin muuttanut Tampereelle, pääsin tutustumaan Multisillan lähimetsiin. Radan toisella puolella reilun kilometrin päässä kodistani alkaa suuri metsä Lempäälän ja Pirkkalan välissä. Omistan tämän puseron LemPi-metsälle ja sen suojelulle. Kuvassa olen LemPi-metsässä Pirunkivellä.

Nyt syksyllä, kun muuttotouhut oli ohi ja olen kotiutunut, oli taas aikaa neulomiseen. 

Vanha matkalaukku pullollaan 2-säikeisiä villalankakeriä. Näillä on ihana "maalata". 

Mallina minulla oli Merja Palinin Luonnonperintösäätiön tukemiseksi suunnittelema neule Haavan havinaa. Tein neuleen huomattavasti ohuemmilla kotimaisten lampaiden villalangoilla sekä lammasretriitissä Heinäjärven Määtilalla Terhin kanssa värjätyillä langoilla. 

Kanervaa, järviruokoa, sipulinkuorta...

Kaarrokkeen neulominen on parasta!

Haavan havina on minulle koskettava muisto Kolin Kortelahden pihasta, jonka reunalla navetan kulmalla kasvoi komea haapa. 

Peltolammin-Pärrinkosken luonnonsuojelualueella on myös paljon haapoja. Kesällä tuulisella säällä pyörillessäni Peltolammin ympäri voin kuulla niiden havinan. 

Olen iloinen, että löysin Tampereelta metsäkaupunginosan ja toivon, että Tampere jatkossakin pitää hyvää huolta meistä asukkaistaan suojelemalla lähiluontoa.

Tämän neuleen omistan Luonnonperintösäätiön hyvälle työlle ja ikimetsille.

P.S.Neuloin vielä toisenkin Haavojen havinaa-villapuseron nuorimmalle pojalleni. Sekä lopuista jämänlangoista itselleni slipoverin.

Maatiaismuorin Tampere

Tampere on yllättänyt positiivisesti monella tapaa. Juuri ne asiat, mitä Länsirannikolla Reposaaressa kaipasin (vaikka muuten viihdyinkin merellisessä puukaupunki-idyllissä) eli kunnon metsät ja maatiaiskotieläimet ovat nyt lähelläni täällä Multisillassa.

Peltolammi-Pärrinkosken luonnonsuojelualue sijaitsee vajaan kilometrin päässä asunnostani. Siellä radan läntisellä puolella on Pärrinkosken vieressä punainen torppa ja vanhat laidunpellot sen ympärillä. Viime vuonna metsittyneeltä  pellolta kaadettiin puut ja lampaat laidunsivat siellä ensimmäistä kesää. Hoito edistää luonnon monimuotoisuutta, niittykasvit saavat elintilaa, hyönteisten ja linnuston olosuhteet paranevat. Alueella näyttää olevan myös ainakin lupiineja, joten lampaat avustavat niiden torjunnasa. 

Tänä aamuna pyöräilin Unnan kanssa ihanan metsätien kautta Pärrinkoskelle ja siellähän lampaat odottivat!

Nämä rauhalliset pyöräilyt mahtavien puiden katveessa ovat minulle samaa kuin jollekin toiselle jooga  tai rukous. Uskon, että Unna kokee samoin.

Rauhalliset oletettavasti suomenlampaat tulivat moikkaamaan Unnaa, joka myös osaa olla kauniisti eläinten kanssa. Lampaita saa vain katsella, ei häiritä millään tavalla eikä ruokkia. 

Lampaat keskittyivät suolakiven nuolemiseen. 

Yöjuna pohjoisesta hurahti ohi kyydissä iso lasti turistien autoja. Laidun sijitsee ihan radan vieressä, mutta ei se näytä lampaita häiritsevän. Täällä radan länsipuolella alkaa suuret metsäalueet Lempäälän ja Pirkkalan välissä. LemPi-metsästä löytyy todellista luonnonrauhaa. Metsiä uhkaa suunniteltu Puskiaisten moottoritie. Toivottavasti suunnitelma ei toteudu. 

Vähän Tampereen suuntaan radan toisella puolella sijaitsee Rukkamäen puisto, jossa on myös lampaita hoitamassa maisemaa. Rukkamäen arvoniittyjä on laidunnettu jo pitempään. Viime vuonna siellä oli Ahlmanin kartanon länsisuomenkarjahiehoja. Tänävuonna taas lampaita. 

Länsisuomenkarjaa Tampereella voi nähdä Ahlmanin kartanon pelloilla ja Iidesjärven rantaniityillä. Kuvat ovat suositusta karjan laitumellelaskusta Ahlmannilla toukokuun puolessa välissä. 

Kyllä täällä riittää Maatiaismuorille kuvattavaa!