Lintulaudalla, muistoja ja haaveita

Minä opin aikanani tunnistamaan kotoiset lintulajimme Kortelahden oman pihan talviruokinnalla. Nyt huomasin, että alan unohdella nimiä. Niinpä kaivoin vanhoja kuvia Kolin ajoilta 2010-luvulta. Kortelahdessa minulla oli ruokintapaikka mielestäni maailman kauneimmalla paikalla: mökin takapihalla suurten koivujen katveessa, taustalla Käränkävaara, jonka aamun valo maalasi satumaisin sävyin.

Punatulkku pakkasaamuna. Punatulkku oli vakiovieras ja iloinen parvi oli talvipäivän piristys.

Talitinttejä oli eniten. Ne olivat ahkeria puurtajia, jotka hyödynsivät tarkkaan lyhyen päivän.

Muutin Kortelahteen 2009. Ensimmäisinä talvina hömötiainen oli varsin yleinen vieras, mutta kymmen vuotta myöhemmin harvinaisuus. 

Töyhtötiainen, iloinen veijari, harvinaistui myös vuosien saatossa. 

Sinitiaiset ja viherpeipot olivat lähes jokapäiväisiä ruokavieraita.

Käpytikkoja oli useampi pariskunta. 

Ruuasta käytiin tiukkoja keskusteluja oravien kanssa. 

Närhi on korea ahmatti. Niitä Kortelahdessa oli runsaasti. 

Harmaapäätikka oli varovaisempi. Se oli kuitenkin joka talvinen vieras ja pesi pihametsikössä. 

Keltasirkut, pikku auringot, lehahtivat parvina sirkuttaen ruokailemaan. Ne ilmestyivät yleensä  kevättalvella ja siivittivät kevään odotusta. 

Pikkuruinen, sisukas urpiainen

Tyylikkäät tilhit viihtyivät  muutaman päivän ja sitten parvi lehahti jonnekin muualle. 

Yllätysvieraita!

Tikli on vähän harvinaisempi, upean värinen lintu. 

Värikkäitä vieraita.

Nyt mietiskelen, että jos laittaisin talviruokinnan tänne Reposaaren pihaan. Olisi mielenkiintoista  nähdä, mitä vieraita saisin pihalleni täällä. Ainakin varpusia, joita Kolilla oli harvoin. Täälllä talvehtii myös mustarastaita ja kottaraisia. 

 

Linnut, yksinäisen ilontuojat

Puolikuuta peipposesta

Nyt eristyksissä on ollut hyvin aikaa tarkkailla lintuja. Ne ovat ilahduttaneet yksinäisiä päiviäni. Olenkin useampana  aurinkoisena aamuna istunut joko kuvauskojussa tai ikkunan ääressä kameran kanssa.

Kortelahdessa linnuille riittää monenlaista vanhaa puuta ja keloa. Valokuvauksenkin kannalta aamun valot ovat lumoavia. Linnuille on ollut koko talven tarjolla talipötköjä ja auringonkukan siemeniä. Näin on ollut 11 vuotta.

Kevätaamu alkaa käpytikan rummutuksella. Se on löytänyt hyvän kaikupohjan reviirijulistukselleen  pihan mahtavimman männyn katkenneesta oksasta.

Käpytikka on yksi suosikkini. Värikäs ja helppo kuvata, koska on niin ahne.

Kolilla on myös valkoselkätikkoja. Kaikkien näiden 11 vuoden aikana olen toivonut, että joku niistä tulisi talviruokinnalleni. Tämä toive ei ole toteutunut.

Onneksi tyylikäs harmaapäätikka on vakiovieras aamuisin ja illan hämärtyessä. Tältä vuodelta sen on tainnut jo lopettaa vierailut, koska kuluneella viikolla en sitä enää nähnyt.

Talitiaisia ja sinitiaisia on paljon. Viime viikolla vieraili  myös hömötiainen ( yllä) ja kuusitiainen. Molemmat ovat valitettavasti vuosien varrella harvinaistuneet.

Töyhtötiaisia ei tänä vuonna ole näkynyt. Ensimmäisinä vuosina niitä oli useita.

Pyrstötiaisten iloisen sirkutuksen olen aika usein kuullut koivikosta. Kuvan saaminen on ollut haasteellista.

Värikkäitä vakiovieraita sinitiainen, punatulkku, keltasirkku ja urpiainen

Viime talvena pihapuissa  kierteli isohko tikliparvi parin viikon ajan. Tänä keväänä yksi yksinäinen tikli harhautui Kortelahteen.

Tilhet saapuvat  yleensä isoina parvina huhti-toukokuussa. Tänä keväänä ei ole vielä näkynyt.

Närhi on kaunis ja arka lintu, joka käy ruokinnalla koko talven.

Mustarastas aloittaa kevään. Se aloitti myös minun lintuharrastukseni huhtikuussa 2009, kun muutin Kortelahteen. Mustarastas oli täällä minua vastassa. Tänä vuonna  ensimmäinen saapui jo 14. 3. Nyt on kaksi pariskuntaa.

Peippo tulee muutama viikko mustarastaan jälkeen. Nyt ensimmäinen tuli jo 25. 3.
Alarivissä viherpeippo ja järripeippo.

Punarinta saapuu yleensä huhtikuussa.

Käpylintu on harvinainen vieras.

Samoin nokkavarpunen

Ruokinnalla käy tietysti myös petolintuja. Kerron niistä myöhemmin. Käränkälammen vesilinnut ovat oma lukunsa.
Toivon, että lintujen talviriokinta jatkuu lähtöni jälkeen. Loma-Kolilla ei ole monta säännöllistä ruokintapaikkaa, koska asunnot ovat enimmäkseen loma-asuntoja.
Minä kiitän talven ja kevään suloisia ilahduttajiani ja toivon, että talia ja auringonkukansiemeniä on saatavilla jatkossakin.

Värikkäitä yllätyksiä lintulaudalla

Lintujen talviruokinta on yksi rakkaimmista harrastuksistani. Pystyn seuraamaan lintuja työpöydältäni makuuhuoneen ikkunasta. Niinpä koneella työskentely keskeytyy aina mukavsti, kun lintulaudalla tapahtuu jotain.

Jotain värikästä vilahti silmissäni. Uusi tuttavuus lintulaudalla! Tikli on kulttuuriseutujen  lintu Etelä-Suomesta. Satunnaisia vierailijoita voi eksyä pohjoisempaan. Tikli on saanut nimensä iloisesta viserryksestä "tiklit, tiklit"

Tiklejä on kaikkiaan kuusi.

Hyvin tikli sopii Kortelahden värikkääseen lintulautaseurueeseen. Punatulkut, urpiaiset ja tiklit syövät kaikki auringonkukansiemeniä maasta. Tarjolla on myös pähkinärouhetta.

Yksinäinen pikku urpiainen on viihtynyt koko talven Kortelahdessa.

 Viherpeippoja on yli kymmenen linnun parvi.

Viherpeippo

Närhiä on ainakin viisi. Yhdessä tikkojen kanssa ne rohmuavat talipötkön aika nopeasti.

Käpytikka

Harmaapäätikka

Talitiaisia on runsaasti, useampi kymmen, sinitiaisia muutamaja yksi hömötiainen.

 Värikästä vilskettä lintulaudalla riittää. Tammikuun viimeisenä viikonloppuna on perinteinen Pihabongaus 2018

Toivottavasti tiklit viihtyvät siihen asti.