Kymmenen päivää mummokaranteenissa

On onni, että tämä koronakarenssi osui kevätaikaan. Valo ja sen myötä toiveikkuus lisääntyy koko ajan. Kortelahteen saapuivat tällä viikolla mustarastaat.

Kymmenen päivää mummokarenssissa on selätetty. Eilen 10-vuotias kotikoululainen Peetu, pojanpoikani, soitti ja kysyi, miten jaksan. Vastasin, että kiitos, ihan hyvin. Ja se on totta. Olen terve enkä ainakaan vielä ole pitkästynyt. On mukavaa, kun ihmiset soittelevat. Itsekin olen soittanut ystävilleni. On hyvä, että olemme  elvyttäneet vanhan tavan keskustella puhelimessa. Viestit whatsapissa ja facebookissa ovat käteviä, mutta usein hyvin lyhyitä ja rutiininomaisia. Pienten lasten kanssa näköpuhelut ovat tietysti parhaita. Kaksivuotias Pieta onkin soitellut minulle päivittäin ja pitänyt mummin mielen iloisena.

Pieta Paukku-äiskän kanssa Reposaaren Takarannalla kevättä vastassa. En nyt pääse itse käymään uudessa kodissani. Onneksi voin seurata  Reposaaren elämää Pietan avulla. Seuraan myös tarkkaan Reposaaren ja Räpsöö-kierrättää sivuja  facebookissa. 

Kyllähän tämä pandemia ahdistaa ja mietityttää, miten tästä selviämme. Poikkeustoimet ovat ankarat. Uskon ja luotan hallitukseen ja annan täyden tukeni kaikille yrityksille, joiden avulla voimme pitää tilanteen hallinnassa. Monet ovat kovan paikan edessä: terveydenhoitohenkilökunta ja muut kriittisillä aloilla työskentelevät, joiden pitää huolehtia meidän hyvinvoinnistamme ja että yhteiskunnan peruspalvelut toimivat.  Omista läheisistänikin  yksi on sairaanhoitajana, yksi kokkina suuressa laitoksessa ja yksi esikoululaisten lastenhoitajana. Työttömäksi jääneet, yrittäjät, käsityöläiset ja taiteilijat miettivät, miten selviävät taloudellisesti. Nuoret ja koululaiset joutuvat opiskelemaan kotona eikä kavereita voi tavata. Puhumattakaan sairastuneista ja heidän perheistään.

Ystävät huolehtivat, ettei ruoka, lukeminen. lääkkeet ja herkut lopu. 

Minä tunnen taas olevani onnekas. Toistaiseksi eläkkeet maksetaan eli ei huolta toimeentulosta. Ystävät tuovat ruuat ja muut tarpeelliset tavarat kaupasta Kortelahden rappusille. Jos minä voin tässä tilanteessa auttaa olemalla karenssissa ja huolehtimalla siitä, etten saa tartuntaa ja rasita sairaalakoneistoa, teen sen miellelläni.
Ehkä tämän jälkeen elämänarvojen tärkeysjärjestys muuttuu. Osaamme arvostaa, että meillä on lähellä ihmisiä, jotka välittävät. Miten ihanaa, kun taas joskus voimme olla lähekkäin, kätellä ja halata. Ehkä ymmärrämme lähituotannon ja lähipalveluiden tärkeyden. Minä ainakin lupaan  ostaa ruuan ja muun tarpeellisen  paikallisilta tuottajilta, käsityöläisiltä ja pienyrittäjiltä aina, kun se on mahdollista.

Kuuntelen  ajankohtaistiedotteet radiosta ja telkkarin ohjelmat toimivat viihdykkeenä. Kiitos Ylelle, tietoa koronasta saa monipuolisesti. Ja Areenaan on lisätty paljon  hyvää katsottavaa.  Kuunnellessani ja katsellessani voin neuloa uutta torkkupeittoa.

Jos kotiruoka alkaa kyllästyttää, voi Kolin Ryynäsestä tilata vaikka herkullisen kasvis- tai kalaburgerin.

Pihalla saan olla vapaasti, koska naapureita  ei ole lähellä.  Mutta onneksi on näitä kavereita. Yhdessä nautimme kevätauringosta. 

Ulkoilun suhteen ei tarvitse pihistellä, koska ei täällä Loma-Kolilla tule ketää vastaan. Kolin  latuja ei enää kunnosteta ja nyt ne alkavat olla hiihtäjille liian sulia ja roskaisia. Potkukelkalla niillä pääsee mukavasti sujuttelemaan. Hankikannolla voi kiivetä vaikka Rintasenvaaralle.

Toivottavasti ymmärrämme, että paluuta entiseen ei ole. Ilmastonmuutos ja luonnon lajien kuoleminen sukupuuttoon on meidän suurin ongelmamme. Koronaviruksesta johtunut pysähdys Kiinan massateollisuudessa  pudotti hiilidioksidipäästöjä huomattavasti. Venetsian turistimassoista tyhjentyneiden kanaalien vesi kirkastui nopeasti.

Jos pystymme tekemään rankkoja päätöksiä koronaviruksen takia, pitäisi meidän pystyä siihen myös ilmastonmuutoksen takia. Toivon, että selviämme ja opimme tästä katastrofista.

Lyhyellä tähtäyksellä toivon, että kun sinivuokot kukkivat, olen uudessa kodissani Toivolassa Reposaaressa.

Miksi eläkeläiset eivät marssi koululaisten kanssa ilmastolakossa?

Kyselevätkö lastenlastenlapsemme joskus, minne ovat kaikki kukkaset kadonneet?

Tänään perjantaina koululaiset menevät lakkoon ilmaston puolesta. Suomessa järjestetään suurempia mielenilmauksia ainakin Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Lisäksi pienempiä lakkoja on monilla muilla paikkakunnilla. Osassa Suomen kouluja kannustetaan lapsia osallistumaan ilmastolakkoon, osassa taas toivotaan, että nuoret jättäisivät lakon väliin.
Lakko on saanut innoituksen ruotsalaisen 16-vuotiaan Greta Thunbergin esimerkistä. Thunberg osoitti viime vuonna mieltään valtiopäivätalon edessä ja vaati Ruotsin hallitusta vähentämää hiilipäästöjä.

Menetetty maisema, luonnon monimuotoisuudessa kaikki on tärkeää niin vanhat puut kuin pienet hyönteiset.

Entisenä opettajana , nykyisenä eläkeläisenä ja mummina annan kaiken tukeni nuorille, jotka lakkoilevat imaston puolesta. Hienoa lapset ja nuoret!

Mitä me mummit ja ukit voimme tehdä? 

Voimme opettaa lapsenlapsillemme luonnon rikkauden ja monimuotoisuuden tärkeyden.

Jokainen voi suojella luontoa omilla konsteillaan. Ukki voi vähentää lihansyöntiä, viedä lapset metsäretkelle tai rakentaa pihalle perhosbaarin. Mummi voi ostaa lapsille muovikrääsän sijaan kotimaisia käsintehtyjä tai kierrätettyjä  vaatteita ja leluja. 

Olen asunut nyt 10 v Kortelahdessa ilman autoa, lampaat ovat hoitaneet kesäisin pihapeltoja, kukkaniitty ja vanhat lahopuut ovat houkutelleet pihapiiriin rikkaan linnuston, hyönteisiä ja perhosia. Olen pelastanut pienen palan luonnon monimuotoisuutta ja minulla on siitä hyvä mieli.

Olen usein ajatellut, että olen onnekas ihminen. Synnyin sodan jälkeen suuriin ikäluokkiin. Pienessä maalaiskirkonkylässä oli turvallista kasvaa. Ylioppilaaksi päästyäni 60-luvun lopulla meille nuorille maailma oli avoin. Uusi opintolaina turvasi arkipäivän, yliopistoissa vallitsi vielä akateeminen vapaus ja me nuoret uskoimme että voimme muuttaa maailman  tasa-arvoisemmaksi. Meitä houkuteltiin töihin jo kesken opiskelun. Oli tietysti ydinsodan uhka ja Vietnamin sota ja Chilen vallankaappaus. Mutta meillä oli tunne, että pystymme vaikuttamaan ja saimme kamppailla paremman maailman puolesta. 

Meillä suurilla ikäluokillaon edelleen suuri äänivalta. Annetaan tuki niille, jotka tekevät hyviä päätöksiä nuorten tulevaisuuden puolesta!

Lapsilla on oltava oikeus maistella marjoja turvallisesti tulevaisuudessakin. 

Kiitos nuoret ilmastolakkolaiset! Teetta hienoa työtä!