Rikas ja jännittävä lähiluonto

Läksin aamulla varhain sydänkesän aamuun kiertelemään Reposaarta kamera kaulassa. Nämä kaikki kuvat on otettu heinäkuun  21. päivä aamuna neljän ja seitsemaän välillä. Yksi nuoripari istui Kivikoulun rappusilla. Muita ihmisiä ei tullut vastaan, eläimiä sitäkin enmmän. 

Takarannalla

Kanadanhanhet satamassa

Rantapiston teillä kuljeskeli meriharakoita. Paarlastiniityllä lystiä pitivät neljä rusakkopoikasta. 

Jokapäiväisillä koiralenkeillä iloitsen ja nautin näistä Reposaaren kukkaniityistä, jotka ovat vähän outoja niinkuin räpsööläisetkin.  Niistä voisikin sanoa räpsööläisittäin: Vaiks kuin kaukaa ja iha outoi kukkii. Valo loihtii aina uudenlaisia värisävyjä. Hienoa, että ne ovat saaneet tänä kesänä kukoistaa!

Metsäkauris opasti minut Lontoonrannan niitylle, joka kukkii hieman hitaammin. Mutta sielläkin löytyy runsaasti paarlastikasveja. Kirkkomäki on varmasti varmin paikka kauriiden näkemiseen. 

Useina aamuina olen kohdannut myös ketun ja kerran Lontoonrannassa merisaukonkin. Reposaari on kuin paratiisisaari runsaine eläimistöineen. Toivottavasti niillä on jatkossakin täällä hyvä olla niin kuin ihmisilläkin. 

Reposaaren paarlastiniityt

Nuokkukarhiainen on painolasti- eli paarlastikasvi, joka kulkeutui Välimeren rannikoilta purjelaivojen aikakaudella Suomeen satamien painolastikummuille. Nykyisin ainut voimissaan oleva vanha esiintymä on Porin Reposaaressa, jossa laji havaittiin ensi kerran 1870-luvun alkupuolella.

Rohtorasti on peräisin Kaakkois-Euroopan aroilta. Se on levinnyt Suomessa ihmisten avustuksella. Sitä on käytetty rohdoksena, myöhemmin koristekasvina. 

Sirppimailanen on myös kulkeutunut maahamme purjelaivojen painolastina. Se on nykyisin vakiinnuttanut asemansa satamien lisäksi muillakin kasvupaikoilla kuten pelloilla, pientareilla ja joutomailla. 

Kumpi puoli kävelykatua on viehättävämpi? Vasemmalla puolella on silmänilon lisäksi myös paljon luontoa rikastuttavaa monimuotoisuutta. 

Onneksi Eikan puiston ja Kelpon muistomerkin kohdalla on säästetty kaksi pienehköä paarlastiniittyä uuden rakennuskannan alta. 

Isommat niityt ovat Satamapuiston toisella puolella.Viime kesänä kaupungin palkkaama urakoitsija niitti ne juuri, kun kukinta oli alkamassa. Harmillista tietämättömyyttä. Niittyjen säilyttämisen kannalta ne saisi kaataa vasta sitten, kun kaikki kasvit ovat kukkineet ja siemetäneet. Toivottavasti tieto on nyt mennyt perille. Olen ollut itsekin yhteydessä kaupungin virkailijaan.  

Valkomesikkä on mainio hunajakasvi, jota näkee nykyisin erilaisissa kulttuurimaisemissa ja joutomailla Etelä- ja Keski-Suomessa. Alunperin se on tullut Suomeen 1800-luvulla purjelaivojen mukana painolastina.

Saarelaiset suojelevat paarlastikasveja myös pihoilla ja katujen varsilla. Ruohonleikkurit kiertävät ne ja näin ne kaunistavat Reposaaren idyllisiä kesäkatuja. 

Kasvien tiedot Luontoportin sivuilta. 

Iha outoi ihmisii ja tapoja Räpsööstä

Reposaari ja meri, ehtymätön aarrearkku, Eikan puisto, etualalla paarlastiniittyä taustalla kalasatama.

Reposaaresta on sanonta "Vaik kui kaukan ja iha outoi ihmisii". Räpsööläiset ovat ottaneet tämän tunnuslauseekseen ja vaalivat sitä ylpeydellä.

Reposaaren kadut ovat suoria ja leveitä. Jalkakäytävävia ei ole. Reposaarelaiset ovatkin tottuneet kävelemään keskellä katua. Minusta se kertoo myös räpsööläisten asenteesta ja itsetunnosta, joka minua kovasti viehättää.
Autot eivät ole tässä kaupunginosassa pääroolissa.Niiden sopii väistää. Täällä myöskin pihat  on rauhoitettu ihmisten oleskelupaikoiksi. Autot parkkeerataan yleensä kadun viereen. 

Reposaaressa lasten on turvallista liikkua. Pietan (2,5v) tämä kesän tärkeä juttu on punainen polkupyörä, jolla hän pyöräilee mummilaan ja jopa päiväkotiin toiseen laitaan Reposaarta.

Räpsööläinen siilikin tietää tavat

Pihapiirit on aidattu ja niiden välillä on korkeita tiilimuureja. Tiilimuurin yhteydessä saattaa olla ulkorakennuksia toisella puolella. Alkuun ihmettelin tätä rakennustyyliä. Sitten joku selitti, että aikanaan muurit rakennettin paloturvallisuuden takia. Vuonna 1852 Porin kaupungista tuhoutui suurin osa. Syynä pidettiin korttelien liian ahdasta rakentamista. Reposaaren kaava syntyi sen jälkeen. Tänne suunniteltiin leveät kadut ja tonttien välille rakennettiin palomuureja.

Räpsöön rantaparlamentti kokoontuu kesäisin  päivittäin, jos sää sallii. Siellä punnitaan ja pohditaan maailman asiat ja pidetään huolta oman saaren kulttuurista ja historiasta. Talvella kokoonnutaan puukoulukorttelissa Reposaari-talossa.

Reposaaressa on myös outoja kasveja. Painolasti- eli paarlastikasveiksi kutsutaan laivojen painolastinaan käyttämien maa-ainesten mukana levinneitä vieraslajeja. Niitä levisi Suomeen lähinnä purjelaivojen aikakaudella ennen 1900-luvun alkua. Suomessa eniten painolastikasveja on säilynyt Reposaaressa.

Rohtorasti

Reposaaresta on viimeisen sadan vuoden ajalta löydetty lähes 140 vierasperäistä kasvia, joista kaukaisimmat ovat tulleet Etelä-Amerikasta.Nykyään saaren painolastikasvustoon kuuluu yli 70 lajia, joista vuosittain tavataan n. 50.

Sirppimailanen

Reposaaren lajistoon kuuluvat tyypillisesti esimerkiksi nuokkukarhiainen, rohtorasti, jaakonvillakko, valkomesikkä ja isomesikkä. (www.reposaari.net)

Nuokkukarhiainen

Nuokkukarhiainen on näyttävä, piikkinen kasvi. Sen lukuisat punaiset, joskus myös valkoiset tai vaaleanpunaiset kukkamykeröt nuokkuvat jo kukkavaiheessa. Nuokkukarhiainen on kaksivuotinen laji, jonka kasvupaikat vaihtelevat vuodesta toiseen. Lajin säilyminen Reposaarella on ensiarvoisen tärkeää, sillä tätä erittäin uhanalaista lajia ei enää tavata muualla maassamme. Lajin säilymistä edistää nk. hallittu hoitamattomuus.

Ennen kaikkea räpsööläiset tekevät tästä Porin kaupunginosasta erinomaisen omituisen. Hienona esimerkkinä nykyaikana harvinaisesta yhteisöllisyydestä on perjantaisin lämpiävä kyläsauna, joka välistä muuttuu joustavasti myös kulttuurisaunaksi.

Kiitos kysymästä, viihdyn erinomaisesti. Ehkä olen ihan outo 10 vuoden kuluttua.