Näytetään tekstit, joissa on tunniste #metsäkauris. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #metsäkauris. Näytä kaikki tekstit

lauantai 22. heinäkuuta 2023

Rikas ja jännittävä lähiluonto

Läksin aamulla varhain sydänkesän aamuun kiertelemään Reposaarta kamera kaulassa. Nämä kaikki kuvat on otettu heinäkuun  21. päivä aamuna neljän ja seitsemaän välillä. Yksi nuoripari istui Kivikoulun rappusilla. Muita ihmisiä ei tullut vastaan, eläimiä sitäkin enmmän. 


Takarannalla


Kanadanhanhet satamassa


Rantapiston teillä kuljeskeli meriharakoita. Paarlastiniityllä lystiä pitivät neljä rusakkopoikasta. 





Jokapäiväisillä koiralenkeillä iloitsen ja nautin näistä Reposaaren kukkaniityistä, jotka ovat vähän outoja niinkuin räpsööläisetkin.  Niistä voisikin sanoa räpsööläisittäin: Vaiks kuin kaukaa ja iha outoi kukkii. Valo loihtii aina uudenlaisia värisävyjä. Hienoa, että ne ovat saaneet tänä kesänä kukoistaa!







Metsäkauris opasti minut Lontoonrannan niitylle, joka kukkii hieman hitaammin. Mutta sielläkin löytyy runsaasti paarlastikasveja. Kirkkomäki on varmasti varmin paikka kauriiden näkemiseen. 



Useina aamuina olen kohdannut myös ketun ja kerran Lontoonrannassa merisaukonkin. Reposaari on kuin paratiisisaari runsaine eläimistöineen. Toivottavasti niillä on jatkossakin täällä hyvä olla niin kuin ihmisilläkin. 



keskiviikko 19. huhtikuuta 2023

Reposaaren jännittävä kevätluonto

Tänä keväänä minulla on taas ollut mahdollista seurata kevään tuloa ja lintujen kevätmuuttoa Reposaaressa. Räpsöö tarjoilee värikkäitä luontoelämyksia.


Merilokki


Naurulokki

Ensimmäisenä muuttolinnuista tulevat lokit. Kalalokkeja, merilokkeja, harmaalokkeja, naurulokkeja, pikkulokkeja ja selkälokkeja. Lokit ovat minulle edelleenkin vaikeita tunnistaa. Siksipä kuuntelenkin tätä tehdessäni toisella korvalla radion luontoiltaa, jossa on tänään aiheena lokit. 


Merimetsot saapuvat komeasti suurina parvina.



Riviin järjesty!


Isokoskelot hajoittavat pakan.




Harmaahaikarat viihtyvät maaliskuussa jään reunalla.





Merihanhet tuovat mieleeni lempikirjani Selma Lagerlöfin Nils Holgerssonin.



 
Smirre-kettukin saapui paikalle.



Meriharakka muutti Räpsööseen huhtikuun puolessa välissä.


Huhtikuun puolenvälin jälkeen Junnilanlammelle ilmestyi värikäs yllätys, kun kaksi mandariinisorsakoirasta saapui vierailulle. Viiime kesänä täällä viihtyi kolme sorsaa. Lieneekö tämä samaa porukkaa? Toivottavasti lintubongarit ja kuvaajat kunnioittavat lintujen ja Junnilan rauhaa. 




Takarannan metsikössä tulee usein tunne, että joku tuijottaa.



Kaksivuotiaasta lapsenlapsestani Valmusta metsäkauris on pelottava. Jotain aavemaistahan tässä aamuisessa kohtaamisessa on. 






Rantakäärme oli entisaikojen maatilojen elättikäärmeenä, joka saalisti jyrsijöitä. Muinaiset suomalaiset arvostivat käärmeitä elämänpiirissään eläen sovussa rinnakkain niiden kanssa. Rantakäärmettä ei ole nykypäivänäkään mitään syytä pelätä, saati inhota. Rantakäärme ei voi vahingoittaa ihmistä – päinvastoin ihminen on sen pahin uhka. Räpsöössä niitä on vielä runsaasti.