keskiviikko 19. huhtikuuta 2023

Reposaaren jännittävä kevätluonto

Tänä keväänä minulla on taas ollut mahdollista seurata kevään tuloa ja lintujen kevätmuuttoa Reposaaressa. Räpsöö tarjoilee värikkäitä luontoelämyksia.


Merilokki


Naurulokki

Ensimmäisenä muuttolinnuista tulevat lokit. Kalalokkeja, merilokkeja, harmaalokkeja, naurulokkeja, pikkulokkeja ja selkälokkeja. Lokit ovat minulle edelleenkin vaikeita tunnistaa. Siksipä kuuntelenkin tätä tehdessäni toisella korvalla radion luontoiltaa, jossa on tänään aiheena lokit. 


Merimetsot saapuvat komeasti suurina parvina.



Riviin järjesty!


Isokoskelot hajoittavat pakan.




Harmaahaikarat viihtyvät maaliskuussa jään reunalla.





Merihanhet tuovat mieleeni lempikirjani Selma Lagerlöfin Nils Holgerssonin.



 
Smirre-kettukin saapui paikalle.



Meriharakka muutti Räpsööseen huhtikuun puolessa välissä.


Huhtikuun puolenvälin jälkeen Junnilanlammelle ilmestyi värikäs yllätys, kun kaksi mandariinisorsakoirasta saapui vierailulle. Viiime kesänä täällä viihtyi kolme sorsaa. Lieneekö tämä samaa porukkaa? Toivottavasti lintubongarit ja kuvaajat kunnioittavat lintujen ja Junnilan rauhaa. 




Takarannan metsikössä tulee usein tunne, että joku tuijottaa.



Kaksivuotiaasta lapsenlapsestani Valmusta metsäkauris on pelottava. Jotain aavemaistahan tässä aamuisessa kohtaamisessa on. 






Rantakäärme oli entisaikojen maatilojen elättikäärmeenä, joka saalisti jyrsijöitä. Muinaiset suomalaiset arvostivat käärmeitä elämänpiirissään eläen sovussa rinnakkain niiden kanssa. Rantakäärmettä ei ole nykypäivänäkään mitään syytä pelätä, saati inhota. Rantakäärme ei voi vahingoittaa ihmistä – päinvastoin ihminen on sen pahin uhka. Räpsöössä niitä on vielä runsaasti.  



2 kommenttia:

  1. Sinulla on lintumaailma muuttunut täysin, kun muutit Kolilta Räpsööseen. Hienoja kuvia!

    VastaaPoista
  2. Ihania nuo rantakäärmeet, meillä oli vuosia sitten melkein valkoinen kyy. Joka kevät olen toivonut jospa sen näkisin taas, turhaan tähän asti. Täällä ei juurkaan ole kyitä, menee vuosia ettei näe yhtäkään. Eikä ole siilejäkään, ne ovat muualtakin huolestuttavasti vähentyneet. Liikennekö lie tappanut? Mutta palokärki rummuttaa kuin konekivääri, käpytikat jäävät kyllä toiseksi.

    VastaaPoista