Läksin illalla melomaan lammelle toiveena löytää kuikat. Ne pysyttelivät kuitenkin piilossa. Lipuessani kajakissani suon reunaa, huomasin rantamättäällä herkän, valkean kukan. Se sädehti kuin kesämorsian laskevan auringon valossa. Näin niitä olevan enemmänkin suon märimmässä osassa, jonne ei jalkaisn pääsisikään. Pianhan se kännystä googlettamalla selvisi, että kysessä on raate.
Aurinko laski Käränkän taakse.
Valoa alkoi olla jo niukasti kukkien kuvaamiseen. Päätin tulla seuraavana aamuna uudestaan.
Rantatörmät suorastaan pursusivat suopursun kukkia ja tuoksua.
Suokukka
Hillan kukinta alkaa olla jo lopuillaan ja marjat alkavat kehittyä.
Suovilla
Raate
Minä niin toivoin, että suon kauniille keloille istahtaisi joku komea tai harvinainen lintu. No eihän räkättirasataskaan ruma ole.
Tavi
