Miksi maatiaisia

Näissä on vain jotain erityistä niin kuin suomalaisessa suossakin.

Minulta on usein kysytty, miksi kotieläimeni ovat maatiaisia. Itselleni se on ollut selvää jo monta vuosikymmentä.
Näin eläinten viikolla sitä on hyvä pohtia julkisesti.
Moni maatiaisrotu ja -kanta on ollut Suomessakin uhanalainen. Esimerkiksi maatiaiskanojen säilytys ei ole kanojen pitoa vain omaksi iloksi ja hyödyksi, vaan samalla voi tuntea tekevänsä arvokasta säilytystyötä.
Kaikki nykyiset kotieläinrodut on jalostettu alunpitäen maatiaisista. Niissä on jalostettu joitakin ihmisen tarvitsemia tuotannon tai ulkonäön kannalta tärkeitä ominaisuuksia ja karsittu ei toivottuja ominaisuuksia. Jalostus vähentää aina geenien monimuotoisuutta. Jos emme huolehdi maatiaiskantojen säilymisestä elinvoimaisina, hävitämme lopulta meille ihmisille läheisimmät ja tärkeimmät eläimet sukupuutton. Maatiaiset ovat arvokkaita geenipankkeja.
Onhan maatiaisetkin jalostuneet ajan myötä. Maatiaiset ovat kuitenkin kehittyneet aina myös luonnon ehdoille. Niiden on pitänyt sopeutua vallitseviin niukkoihin olosuhteisiin. Siksi niissä ei ole yleensä mitään liioiteltua, vaan ne ovat tarkoituksenmukaisen kauniita.
Maatiaisemme ovat hyvin vahva ja tunteikas osa kulttuuriperintöämme. Jos sinulle näytetään kaksi muuten samanlaista kuvaa hevosesta kauniissa maisemassa, mutta toisessa kirmaa suomenhevonen ja toisessa lämminverinen, koet kuvat varmasti hyvin erilailla. Kuva suomenhevosesta tuo mieleen paljon muutakin, kokemuksia, muistoja ja tunteita. Suomenhevonen kertoo tarinaa.

Minun silmissäni maatiaiset ovat kauniita. Ne ovat parhaita valokuvamallejani, joita hyödynnän myös luontokuvissa.

Kaunis aamusumuinen maisema Kortelahden suolla.

Porokoira kuvassa tuo minusta kuvalle sisältöä. Ainakin koiraihmisille tästä voi syntyä jo pieni tarina. Jos kuvassa olisi maatiaiskoiran sijaan vaikka dalmatialainen tai irlanninsusikoira, kuvan henki muuttuisi täysin. Mukavia rotuja molemmat ( minulle on itsellänikin ollut molemmat), vaikkeivat ehkä soinnukkaan suomalaiseen maisemaan.

Maatiaiskantainen porokoira Unna Näkkälästä on luonnonlahjakkuus valokuvamallina.

Pipari on kokenut konkari, kohta 10 vuotias lapinporokoira.

 Piparin tytär Mansi on suolla omassa elementissään.

Minulla ei ole kokemuksia kuin maatiaiskissoista. Omat maatiaiskissani Hilla ja Liinu ovat erittäin huumorintajuisia.

Kissani ja koirani  kulkevat usein mukana kotipiirin kuvausretkillä. Ne ovat seurallisia eivätkä silloin ole kiinnostuneet saalistamisesta. Tietysti on minun vastuullani, etteivät ne häiritse luontoa. Esimerkiksi tämä pikkusuo rauhoitetaan koirilta ja kissoilta keväällä ja kesällä.

Tämä maisema olisi tavanomainen. Liinu tekee siitä hauskan.

Hyvää eläinten viikkoa!

Kortelahden pienokaisia

Tervehdys! Ensimmäinen viikko täällä etelässä on sujunut iloisesti ja lämpimästi. Unna joutui Näkkälän talvesta suoraan Kolin kesään.

 Mansi ja Unna, molemmat rakastavat vetoleikkejä.

Liinu-mamma rentoutuu välillä leppeässä kesäsateessa

Lastenhoito on rankkaa.

Kesälampaat saapuivat Nurmeksen Saramosta sunnuntaina. Ne saivat heti kunnon vesiryöpyn niskaansa. Helteet on tällä erää ohi. Kuvassa musta karitsa Mutkan Aava, ikä 6 viikkoa.

 Kainuunharmaat kuukauden ikäiset karitsat Mutkan Flaksi ja Mäihä

 Noittaan Huppu, kahdeksanvuotias kainuunharmasuuhi. Selvästi lauman johtaja- Kaikkiaan laumassa on kolme uuhta ja viisi karitsaa.

Lampaat kummastelivat kanoja, joiden häkki on laitumen vieressä.
Sisällä kanalassa Vieno hautoo neljättä päivää. Toivotaan, että kesäkuun puolen välin jälkeen pihalla on myös tipuja.

Tänä vuonna Kortelahdessa odotettavissa taas iloista menoa ja meininkiä niin kuin viime kesänäkin.

Blogistani voit seurata, miten kissanpennut, koiranpentu, karitsat ja tiput ystävystyvät.

Taisto-kukko ja muut maatiaiset Jyväskylän yliopston tiedemuseossa

Jyväskylän yliopston tiedemuseossa Harjun Vesilinnassa on lokakuun 19. päivään asti vierailevana näyttelynä Kirsti Hassisen valokuvia ja multimedia, johon musiikin on tehnyt lauluyhtye Tarukki. Näyttelyssä on myös jyväskyläläisen nukkeartesaanin  Arja Leppäsen hellyttäviä huovutustöitä.

Kirsti pakkasi maatiaismatkalaukkunsa, otti Taisto-kukon kainaloon ja matkusti kimppataksilla ja junalla Kolilta Jyväskylään. 

Näyttely on Jyväskylän yliopston tiedemuseossa, jossa sijaitsee myös Keski-Suomen luontomuseo. Maatiaisten lisäksi museossa löytyy paljon  katseltavaa ja tietoa Suomen luonnosta kaloista karhuihin. Museon kioskista löytyy matkamuistoja ja   Paperisilppurin Kirstin valokuvista  suunnittelemia kortteja. Vesilinnan näkötornista avautuu kauniit maisemat yli kaupungin. Vesilinnassa on myös ravintola.
Näyttely on avoinna ti-pe 11- 18 ja la-su 12-17. Vapaa pääsy.

Näyttely pystytettiin rivakasti ammattilaisten Tanjan ja Taurin sekä ystävien Tuulikin, Eijan ja  Jorman avustuksella.

Arja Leppäsen huovuttama Taisto-kukko vahtii näyttelyä lasivitriinistä. Taiston kiekumista voi kuunnella multimediassa, johon musiikin on suunnitellut ja esittää lauluyhtye Tarukki. Musiikki soi myös näyttelytilassa.

Näyttelyssä on Kirstin maatiasmatkalukku, josta löytyy tietoa suomalaisista alkuperäisroduista ja Kirstin kirjoittamat kirjat "Maatiaisten matkassa" ja "Omat kanat, omat munat, pihakanalan perustaminen".

Matkalaukussa on myös  Arjan huovuttamat lasten käteen sopivat  maatiaiskotieläimet

Arja Leppäsen huovuttamaan maatiaiskarjaan on tullut uusi kotieläin, kainuunharmaslammas.

Tämä näyttely on uudistettu versio Kolin luontokskuksen Ukon kesän 2012  näyttelystä " Luona vanhan veräjän" . Mummolan maatiaiset ovat vierrailleet myös Lieksan kirjastossa ja Seitsemisen kansallispuistossa. Yhdessä 19 minuuttia kestävän vauhdikkaan multimedian kanssa ne esittelevät monipuolisesti meidän arvokasta, elävää kulttuuri- ja geeniperintöämme ja säilyttäjien työtä.

Näyttely on maatiaismuori Kirstin kiitos rakkaille maatiaisille, jotka ovat kuuluneet hänen ja perheen elämään jo yli 30 vuotta. Malleina valokuvissa ovat usein Kirstin omat maatiaiset, jotka elävät sopuisana perheenä Kirstin kanssa Kortelahden pientilalla Kolilla.
Olet lämpimästi tervetullut tapaamaan mummolan maatiaisia Vesilinnaan!

Mummolan maatiaiset Seitsemisen luontokeskuksessa

Maaliskuun loppuun asti voit käydä tutustumassa maatiaskotieläimiin Sietsemisen luontokeskuksessa Ylöjärvellä.

Seitsemisen kansallispuisto sijaitseen Kurun ja Parkanon välissä.

Luontokeskus avoinna ke-su klo 10-16

 Luontokeskuksessa on viihtyisä kahvio.

Pysyvä näyttely kertoo mielenkiintoisesti ja havainnollisesti ympäristön luonnosta.

 Johannekselle kiitokset näyttelyn pystyttämisavusta.

Avajaisiin lauantaina 12. 1. saapui vieraita Pohjanmaalta, Porista, Ruovedeltä, Tampereelta ja sen lähiympäristöstä.

Petrus löysin Mummolan maatiaisista monta tuttua eläintä.

Kiitos kaikki ihanat ihmiset! Teitte päiväsäni unohtumattoman.

Infopöydällä kainuunharmaan talja ja tietoa maatiaisista, maatiaismatkalaukussa Arja Leppäsen huovuttamat kotieläimet.

Näyttelystä siirryttiin auditorioon, jossa esitettiin 19 minuuttia kestävä multimediaesitykseni Luona vanhan veräjän, johon musiikin on tehnyt lauluyhtye Tarukki. Seitsemisen vierailijoilla on mahdollisuus nähdä multimedia pyynnöstä.

 Avajaisten lopuksi keitettiin ulkotakassa nokipannukahvit ja käristettiin erilaisia makkaroita.

 Tervetuloa Seisemisiin tapaamaan Mummolan maatiaisia!

Tässä muutaman kuvapoiminta multimedian noin 200 kuvasta. Tarukki on tehnyt esitykseen loistavan äänimaailman eläinten omien äänien ja musiikin avulla niin, että multimedian sopii myös näkövammaisille

Kuvia suomenhevosista mehiläisiin

 Vuohista poroihin

 ja koirien yli lentäviin kissoihin.

 Kuvausretkillä olen päässyt Suomen kauneimmille seuduille

Ja saanut tutustua ihaniin maatiaisihmisiin sekä heidän maatiloihinsa ja perheisiinsä.

Toiveeni on, että maatiaiseni saisivat matkata ympäri Suomea Kolin ja Seitsemisen lisäksi, jossa ne ovat nyt ilahduttaneet ihmisiä. Erityisesti haluaisin näyttää niitä pohjoisessa, koska porot, porokoirat ja lapinlehmät esiintyvät multimediassa päärooleissa.

Valokuvanäyttelyäni ja multimediaa voi tiedustella suoraan minulta.
Iloisin maatiaisterveisin
Kirsti
Yhteystietoni
Puh. 0400-725427
s-posti: kirsti.hassinen (at) suakkuna.net