Valamon kuuset

Tein marraskuisen hämäränpäivän retken Tommilan Liisan kuvataideryhmän matkassa Uuteen Valamoon Heinävedelle

 Trapesa

 Luostarinmäellä

Tärkein syy muistelomatkaani pilkottaa kuusikujan katveesta Juojärven rannalla.

Hämyinen kuusikuja johdatti minut muistojen polulle neljännesvuosisadan taakse. Täällä työntelin vaunuissa Aatosta ja Tanelia, Johannes opetteli ajamaan pyörällä ja Laura ratsasti Elottarella. Veikko uurasti viereisellä pelolla rakentaen aitoja lampaille.

Kuusien vuosisataisessa elämässä 25 vuotta on lyhyt tovi. Minulla siihen aikaa mahtuu monta elämää. Valamon aika, Pilvilampaat, Kontioniemi ja Koli. Kuusten holvikaaren alla tunsin kiitollisuuta ja kuusten siunaavan rauhan.

Kuusten katveessa Sillankorvassa vietin elämästäni neljä rikasta vuotta. Silloin perheessämme kukoisti luovuus ja hulluus. Minulla oli lapset lähelläni ja mies, jonka kanssa uhkarohkeasti toteutimme unelmia.

Tuolla aidan takana aidatulla pihalla pojat leikkivät turvallisesti. Laura haaveili ja piirteli hevoskuviaan vinttikamarissa. Harmaa Risto-kissa toimi vahtimestarina ja tarkasti kaikki luostarin hautausmaalle kävelevät turistit. Väkkärä-spanieli loikoili pihalla. Bordercollie Max paimensi lampaat sillan yli kesälaitumille.

Lampolaan pääsi suoraan isosta salista pienen eteisen kautta. Siellä meillä oli 80 uuhta, karitsat ja pässit. Voikukka-lehmällä, Elottarella ja Zampa-ponilla oli omat pilttuunsa.  Viime vuonna lampola ja latokuivuri paloivat. Palojäljet on raivattu ja lampolan tilalle on rakennettu aita.

 Sillankorva Juojärven rannalla kuvattuna viersvenelaiturilta.

 Luostarin myymälässä loikoili leppoisa Nikolai eli Niksu, kuusivuotias kissapoika.

Tuliaisiksi ostin Valomon kuohuviinejä ja Niksu-salmiakkikarkkeja. Niitä maistelemme sitten joulun aikaan ja muistelemme perheeme aikaa Valamossa.

Pipari, kymmenen yhteistä vuotta

Pilvipolun Pipariakka eli Pipari täytti 10 vuotta marraskuun 13. päivä. Synttäreiden juhlimnen siirtyi perheasioiden takia.
Tämä marraskuu on ollut muisteluiden aikaa. Olen selaillut paljon vanhoja kuvia. Mukaan tarttui myös kuvia Piparin elämän kymmenstä vuodesta.
Tässä poimintoja vuosien varrelta ja taloista, joissa olemme eläneet.

Piparin ja minun kymmenen yhteistä vuotta ovat olleet täynnä tapahtumia ja suuria tunteita. Pipari on joutunut koiristani eniten kantamaan  huolta ja murhetta minun pärjäämisestäni.
Uskollisena silmät huolesta ymmyrkäisenä se on seisonut vierelläni vaikeina aikoina.

Piparin ensimmäinen joulu Pyytivaaralla.
Pipari ja sen veli Pipariukko olivat piparinruskeita, veli Pihka-Viehka ja sisko  Pihka-Ahku mustia merkein. Emä oli Pilvipolun Leammi-Ahku ja isä Peänu Vaaprotti eli Viehka. Viehka toimii edelleen 12-vuotiaana hälytyskoirana vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa Oulussa. Pihkapiparit jäi sen ainoaksi pentueeksi. Viehka on suuri koirapersoona ja suvultaan lapinporokoirarekisterin harvinaisuuksia.

Pipari, nuori koiraneito Pyytivaaralla keväällä 2005. Piparin ensimmäinen vuosi oli huoletonta aikaa kuusipäisen koiralauman nuorimmaisena.

Pentutapaamisessa veli Pihka-Viehka eli Kuru, Pipari ja veli Pipariukko eli Pyry. Veljet ovat menehtyneet sairauksiin. Pipari ja  sen sisko Pihka-Ahku ovat olleet terveitä.

Piparin ja minun viimeinen syksy Pyytivaaralla.

Pipari sai viettää yhden onnellisen kesän Kuhmon Itälän kämpällä.

Itälän laiturilla ja uimassa Silvan ja Tsahpin kanssa.

Seuraavana talvena tuli minulle ero miehestäni ja Piparille ero koiralaumasta. Muutin Piparin, Silvan ja Tsahpin kanssa kerrostaloon Kontioniemeen Höytiäisen rannalle keväällä 2006.

Uskolliset ystäväni ja Höytiäisen kauniit järvenlaskun maisemat auttoivat minua selviämään elämäni suurimmasta surusta.

Kaksi kesää vietin koirien kanssa Sinisessä tuvassa Sokojärvellä keskellä  Lieksan korpea.

Elämänilo palasi

Unelmat saivat siivet.

Muutin Piparin ja Silvan kanssa Kolin Kortelahteen. Tsahpille olin etsinyt uuden kodin, koska kerrostalossa asuessani kolme koiraa oli liika yhdelle ihmiselle.

Pipari on lempeä ja rakastaa kaikkia pieniä kuten lapsia, kissanpentuja ja koiranpentuja. Minun kriisiaikani Piparin ollessa vuoden ikäinen on kuitenkin jättänyt siihen jälkensä. Pipari pitää kaikkia miehiä aluksi epäluotettavina. Se ei pidä tungettelusta eikä mielistelystä. Pipari ei kuitenkaan ole hyökkääva. Rauhallisella käytöksellä miehetkin pääsevät sen ystäviksi.

Pipari on saanut kaksi pentuetta. Ensimmäiset Malja- lapinporokoirapennut 2010. Isänä on Pilvipolun Maatiainen. Vuonna 2012 Pipari sai reisteröimättömät porokoirasukuiset Onnenpiparit maatiaiskantaisen porokoiran, Onnin, kanssa.

Peppi eli Pilvipolun Malja Keväälle on sijoitusnarttuni. Peppi on terve, reipas  nelivuotias perhekoira. Pennutuksen suhteen en pidä kiirettä, koska haluan varmistaa Pepin ja sen sisarusten terveystilanteen. Pepin suvussa on palojn hyvää ja ainutlaatuista, mutta myös paljon riskejä.

Onnenpipareista jäi Piparin ja minun iloksi ja kiusaksi tytär Mansi. Jos koirilla olisi oma Mensa, Mansilla olisi ehkä mahdollisuuksia jäseneksi.

Pipari  on harvinaislaatuinen koira väriltään, suvultaan että luonteeltaan. Se on opettanut minulle, miten herkkiä ja viisaita porokoirat voivat parhaimmillaan olla. Piparin herkkyys ja ihmisten lukutaito on ollut sekä hyvä että vaativa ominaisuus.

Maatiaiset koulutauluissa

Muistan koulutaulut omalta kouluajaltani Rääkkylän kansakoulusta. Opettajani Irma Kuusaro käytti niitä etenkin uskonnonopetuksessa.
Innostuin koulutauluista uudestaan, kun suunnittelin ensimmäistä kirjaani maatiaisista. Ajattelin, että opetustauluista  löytyisi varmaan kuvia maatiaiskotieläimistä. Vuosien varrella olen kerännyt itselleni toistakymmentä koulutaulua. Olen käynyt myös Pielisen museossa Lieksassa ja Vantaan museossa kuvaamassa opetustauluja.
Marraskuun Suomen Luonto-lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli koulutauluista. Niinpä innostuin selailemaan vanhoja kuvatiedostojani.
Aloitan maatiaiskotieläimillä.

Muistan vieläkin sen löytämisen riemun, kun äkkäsin lehmätaulun Kuopion torilla kesällä 2006. Torikauppias varmasti tuplasi hinnan, kun näki innostukseni. Taulu on 1900-luvun ensi vuosikymmeniltä O.y Valistuksen kustantama. Maatiaiset on kuvattu metsälaitumillaan laihassa kunnossa. Ayrshire komeilee kartanon pellolla.

Lehmän rakenne ja navetta, Ebba Masalin 1915

 Alakoulun lasku-ja havaintokuvasto N:o 3 vuodelta 1931. Taustalla kolme länsisuomenkarjahiehoja.

Tämä on luultavasti ruotsalainen opetustaulu. Lehmien roduista en tiedä. Neulova paimenpiika on viehättävä.

Tätä hevostaulua metsästin pitkään ja sain sen omaksi vasta viime keväänä, Se on samaa sarjaa kuin lehmätaulu. Ylärivissä on kuvattu kevyt- ja raskastyyppiset suomenhevoset. Tuolloin ei ollut vielä suomenhevosten kantakirjassa jakoa työ-, ratsu-, juoksija- ja pienhevosiin.

Ebba Masalin piirtämä opetustaulu hevosen rakenteesta ja hoidosta vuodelta 1915.

Maanviljelystoimet ja työkalut, kalevala-aiheisia kansantieteellisiä kuvia

Hevoset ja ihmiset kevättöissä ja heinänteossa. Nämäkin optustaulut ovat 1930-luvulta. Kuvissa on valtavasti yksityiskohtia ja monta tarinaa.

Lasku- ja havaintokuvassa N:o 4 sekatavarakaupan pihalla syksyistä säpinää.

Talviset metsätyöt Martta Wendelin 1928

Tähän lasku- ja havaintokuva N:o 1 on lempparini. Punaisen mökin yksinäinen maatiaiseukko ja hänelle rakkaat asiat.

Kanataulussa on kuvattu suomalainen maatiaiskana, leghorn- ja plymouth-rock-rotu.

Kanan anatomia ja kanala, Ebba Masalin 1915

Lasku-. ja havaintokuva N:o 2. Kanat ovat luultavasti leghorneja. Toinen koira on maatiaispystykorva.

Ruotsalainen vuohitaulu, kuttu ja kili.

Ruotsalainen kissataulu

Tämä on yksityiskohta kissan rakennetaulusta, jonka alkuperästä en löytänyt tarkempaa tietoa.

Kaneja ruotsalaisessa opetustaulussa.

Mehiläishoitoa 1900-luvun alkuvuosina, maalannut T. Björnström

Lapinkylä,1908, maalannut J.K. Kyyhkynen

Minua ihmetyttää suuresti, että lampaista ei löydy opetustauluja. Olen etsinyt ja kysellyt. Ainut saalis on tämä maantieteellinen kuva 28 Petsamonvuonosta, jossa laiduntaa lampaita ja lapinlehmiä.

Jos joku tietää lammasaiheisia opetustauluja, olisin vinkistä todella kiitollinen.
Seuraavassa päivityksessä luontokuvia ja ehkä vielä jotain muutakin löytyy.