Miksi vielä kasvatan lapinporokoiria?

Zinaidan Lunan ja Poropeukalon Sokeri-Jussin  pennut kesällä 2018 Kolin Kortelahdessa

Pilvipoluilla on kuljettu jo kolmekymmentä vuotta omia polkuja. Kasvatustyöni perusta ei ole koskaan ollut näyttelytulokset, vaikka jo ensimmäisessä pentueessa syntyikin Pilvipolun Silva, joka vähän vahingossa sai Suomen ja Ruotsin muotovalion arvot. Siitä olisi ollut melko helppo jatkaa tavanomaiseen tittelien tavoitteluun valitsemalla sulhoiksi muotovalioita. Minä etsin siitoskoiriksi suvuiltaan harvinaisia, mielellään Saamenmaalta lähtöisin olevia porokoiria, joilla on hyvät poropaimennusominaisuudet. Korvien koolla ja hännänasennolla ei ole väliä. Kunhan koiralla on porotyöhön sopiva, terve rakenne ja sään kestävä turkki.  Muut tärkeät valintakriteerit ovat tutkittu terveys ja hyvä luonne. Päätavoitteeni on ollut, että tämä upea poroa paimentava rotu säilyisi sellaisena, että se voi palata alkuperäiseen työhönsä ja sopisi hyvin kaikkien luontoa rakastavien vaeltajien kaveriksi ja perhekoiraksi.

Olen jäänyt eläkkeelle pentueiden hoitotyöstä, mutta toimin vielä etäkasvattajana. Suunnittelen pentueet, toimin opastajana ja tukena kaikissa vaiheissa. Yhdessä pentueen hoitajan kanssa etsimme kodit ja pidämme pentuhin yhteyttä jatkossa. Pilvipolun Arboretum-pentue syntyi näin Helena Seudun kanssa ja nyt on vuorossa Pilvipolun Metsänkulkijat yhteistyössä Erkki Lampénin kanssa. Olen onnekas ihminen, koska minulle on tullut koiraharrastuksen myötä niin paljon samanhenkisiä ystäviä ja voin näin jatkaa kasvatustyötä. Minulla on vielä kolme sijoitusnarttua kasvamassa perheen ja ystävien kodeissa. 

Valman ensimmäinen Pilvipolun Merisää-pentue syksyllä 2021, isänä Wauhtiwelhon Eränikkari,  4 poikaa ja 3 tyttöä. Alakuvassa Merisää-pennut 4 viikkoisina. Viimeinen pentue, jonka hoidin itse.

Kun vaeltaja Erkki kyseli, voisiko Pilvipolun Metsänkultarinnalla eli Valmalla tehdä toiset pennut, sovimme yhteistyöstä. 

Ratkaiseva syy, että innostuin Valman astuttamisesta uudelleen, oli Valman hienot esitykset poropaimennusleirillä Pellossa. Ensikertalaisena se osoitti vahvoja luontaisia kykyjä.

Pohjanpaimen Echo eli Riki, 5v

Näin syntyi Pilvipolun Metsänkulkijat, kymmenen pientä porokoiraa. Isänä Pohjanpaimen Echo eli Riki, jolle nämä ovat ensimmäiset jälkeläiset. Valitsin Rikin luonnetestin ja hyvien terveystulosten perusteella sekä tietäen, että Rikiin päättyy Pohjanpaimenen laadukas kasvatustyö.

Pentujen uusille omistajille ja muille kiinnostuneille Metsänkulkijoiden sukutarina

Cikki joskus viime vuosituhannen lopulla

Aloitin kasvatustyön kautokeinolaisella porokoiranpennulla Cikillä (s 1996), joka oli emän omistajan poromies Nils Peder Sirin mukaan äkta samehund, aito saamelaiskoira.

Pasi töissä

Cikin toiseen pentueeseen vuonna 2000 valitsin isäksi Jahkkas Basillin eli Pasin. Pasi toimi omistajansa Maritan kanssa eläinavusteisessa sosped-työssä nuorten kanssa, vaikka siihen aikaan se ei vielä ollutkaan virallista. Sijoitin pentueesta Pilvipolun Onerva eli Moonan. Moona oli erinomainen paimen, palkittiin poropaimennuskisassa parina vuonna. 

Pilvipolun Onervan perimää en saanut, mutta onneksi veli Pilvipolun Ontrei jatkoi sukua, Onerva on Metsänkulkijoiden emänemänisänsisko. Ontreista en löytänyt digikuvaa.

Onervan astutin Iresa Jytäjoonaksella eli Joksalla, joka työskenteli porokoirana Lemmenjoen alueella Sallivaaran paliskunnassa. Joksa voitti useammat Porokoirakerhon paimennuskilpailut. Syntyi Kulta-pennut, joista valitettavasti kukaan ei jatkanut sukua. Sijoitusnartullani Pilvipolun Kulta-Maarestalla oli toinen lonkka D, joten en käyttänyt sitä siitokseen. Maaru teki kuitenkin pitkän uran pelastuskoirana ja eli muistaakseni 15 vuotiaaksi.  Onneksi Onervan veljellä Pilvipolun Ontreilla oli pentue Iltahämyn kennelissä.

Iltahämyn Pajulintu eli Cierggis, Metsänkulkijoiden isoisoäiti

Talvella 2014 kuulin uutisen, että Hetassa Ruotsalan porotilalla on pentue, jossa emänä on Iltahämyn Pajulintu eli Cierggis, jonka isä on siis Pilvipolun Ontrei. Cierggis toimi itse porokoirana. 

Remu, Metsänkulkijoiden isoisoisä

Pentueen isä on rekisteröimätön porokoira Remu syntyjään Näkkälästä.  Soitin heti ja varasin Hetasta narttupennun, koska tämä oli ainut mahdollisuus jatkaa Cikki+Pasi-linjaa. Tästä alkoikin mielenkiintoinen tapahtumaketju. Kävimme hakemassa Luna-pennun kevättalvella yhdessä Pasin omistaneen Maritan ja pennun tulevan haltijan Sannan  kanssa. Remu hyväksyttiin jo kastroituna rotuun. Näin saatiin Iltahämyn Pajulinnun ja Remun 2 pentuetta Zinaidan kennelin nimiin. Zinaidan koirista sukua on jatkanut Luna ja vuotta vanhemmasta pentueesta Taika.

Cierggiksen ja Remun L-pennut

Luna Kristen-Anne Ruotsalan sylissä. Nyt Kristen-Anne hakee Lunan tyttärentyttären Pilvipolun Noidanlukon porokoirakseen Hettaan.

 Laku pentuna ja emä Cierggis

Ruotsalan porotilalla on aina ollut porokoiria. Iltahämyn Pajulinnun eli Cieggiksen jälkeen Zinaidan Lunan veli Zinaidan Laku, joka menehtyi viime talvena syöpään. 

Marja Vanhapihan Nasti Näķälästä,  monen hyvän porokoiran esiäiti. Nasti on vielä elossa ja on nyt 15v ja on siis Metsänkulkijoiden emänemänisänemä.

Samalla reissulla kävimme katsomassa myös Remun kasvattajaa Marja Vanhapihaa ja hänen koiriaan Näkkälässä. Siellähän olikin Remun emällä Nastilla tulossa pentuja, joista tietysti kiinnostuin.  Itselleni ostin saman kevään pentueesta Unnan ja ystäväni otti Rannun. Molemmat hyväksyttiin aikuisena lapinporokoirarotuun.  Mutta se on toinen tarinansa.

Zinaidan Luna kantavana keväällä 2018, Metsänkulkijoiden emänemä

Kesällä 2018 syntyi Zinaidan Lunalle Pilvipoluille Täydenkuun karhunpennut, joiden isänä oli karismaattinen Poropeukalon Sokeri-Jussi eli Ruurik. Tästä pentueesta sainvuonna 2021jalostusoikeuden Pilvipolun Metsänkultarintaan eli Valmaan. 

Poropeukalon Sokeri-Jussi, Metsänkulkijoiden emänisä

Lunan ja Rurikin pennut Kolin Kortelahdessa. Omat koirani Unna ja Mansi sekä Sulevi-kukko osallistuivat myös pentujen hoitoon

Lunan synnytys oli vaikea. Pentuja oli kaikkiaan 11, joista 2 syntyi luonnollisesti ja loput sektiolla. Eloon jäi 8 pentua, 5 poikaa ja 3 tyttöä. Sukua on Valman lisäksi jatkanut Pilvipolun Metsänaikapoika eli Otso.

 

Valma noin 3,5 viikkoisena

Kortelahden pientilalla Pilvipolun pennut saivat paljon hyviä kokemuksia muista kotieläimistä ja eri-ikäisistä koirista.

Valman ensimmäisestä pentueesta ei vielä kukaan ole saanut jälkikasvua. Toivon, että tämä kärsivällisyydellä ja  suurella työllä säilytetty geenikanta rikastuttaisi edelleen lapinporokoirien monimuotoisuutta. Siksi sijoitan Pilvipolun Jääleinikin poikani perheeseen Metsänkulkijoista. 

Pilvipolun Jääleinikki eli Laika

Lappalaiskoirien rotunimityksistä: Porokoira on porotyössä käytetty paimenkoira. Se voi olla rodultaan mikä tahansa, monen rodun sekoitus tai rekisteröimätön perinteinen maatiaiskantainen porokoira. Rekisteröidyistä roduista  lapinporokoiria on eniten porokoirina, jonkun verran myös suomenlapinkoiria, bordercollieita ja australianpaimenkoiria ja coolieita. Porokoira tarkoittaa siis työkoiraa ei lapinporokoirarotua, vaikka sitä usein virheellisesti käytetään lyhyempänä nimenä lapinporokoirista.   

Lapinporokoira on Kennelliiton 1960-1970 luvuilla luotu rotu Lapin porokoirista. Pitkäkarvaiset vietiin enimmäkseen lapinkoirarekisteriin, josta tuli myöhemmin suomenlapinkoira. Rotukirja on molemmille roduille avoin eli vielä on mahdollista ottaa rotuun perinteisiä porokoiria. Pilvipolun koirien sukutauluissa löytyy melko paljon näitä rotuunotettuja porokoiria. Metsänkulkijoiden sukutaulussa niitä ovat emän suvussa viidessä polvessa Cikki, Remu ja Viki. 

Valman 4,5 vko ikäisiä pentuja

Jääleinikki

Mitä yhteistä on  jääleinikillä ja pienellä lapinporokoiratytöllä? Molempien juuret ovat Saamenmaan korkeilla tuntureilla.

Mietin nimiä Pilvipolun Metsänkulkijoille, Valman lapinporokoiran pennuille. Emän kaunis virallinen nimi Pilvipolun Metsänkultarinta velvoittaa. Kultarinta on yksi vanhoista karhun nimityksistä. Pentueen hoitajan, Valman omistajan Erkki Lampénin kanssa halusimme nimiin jonkun metsään ja luontoon liittyvän teeman. Se löytyi helposti: uhanalaiset kasvit Suomen luonnossa, metsissä, soilla ja tuntureilla. 

Tikankontti nupuillaan kesäkuun alussa

Nimiksi valikoituivat pojille Pilvipolun Suovalkku, Peikonkulta, Uuvana, Mäkitervakko ja Tikankontti ja tytöille Pilvipolun Noidanlukko, Kylmänkukka, Sudenmarja, Kalliokielo ja Jääleinikki. Tarkemmat tiedot kasveista löytyy Luontoportin sivuilta.

Tikankontti täydessä kukassaan Kolin kansallispuistossa

Jokainen perhehän antaa koiralle kutsumanimen, yleensä ihan jotain muuta kuin virallinen nimi. Kennelnimi on taas kasvattajan puumerkki. Nimien keksiminen on ollut minusta aina inspiroivaa puuhaa. 

Kalliokielo Jungfruskärissä Saaristomeren kansallispuistossa

Pyöritellessäni nimiä ja hakiessani niistä tietoa, aloin mietiskellä, mitä kasveista olen  itse nähnyt retkilläni. Ainakin Mäkitervakon, joka valikoitui mustalle pojalle nimeksi pentuajan kutsumanimen Terva-mukaan. Noidanlukko kuuluu saniaisiin. Esimerkiksi ketonoidanlukko on ollut aikanaan yleinen keto- ja hakamailla. Niiden rehevöityessä siitäkin on tullut uhanalainen. Kalliokieloja olen nähnyt Saaristomeren kansallispuistossa Jungfruskärissä, tikankontteja Kolin kansallispuistossa. Kylmäkukkaa eli hämeenkylmäkukkaa en ole nähnyt eikä näkeminen ole tarpeenkaan, koska se on erittäin uhanalainen. Mutta tieto siitä,  että niitä on säilynyt lähellä pentujen syntymäkotia Hämeenlinnassa, lämmittää sydäntä. Peikonkulta on vähässä  valossa hohteleva, salaperäinen aarnisammal. Suovalkku on orkidea, vaikkei sen vaatimattomasta ulkonäöstä ehkä arvaisi. Se kasvaa nevoilla ja lettosoilla ja on rauhoitettu koko Suomessa. Sudenmarja on monivuotinen ruoho, joka on yleinen Kainuun korkeuksille saakka. Se kasvaa tuoreissa metsissä ja lehdoissa.Uuvana on monivuotinen valkokukkainen varpu, joka kasvaa tunturipaljakoilla kuivilla lakitasanteilla. 

Tytöistä yksi tulee vanhimman poikani perheeseen ja  on minun sijoituskoirani. Mietin tunturikukkia Arnikkia tai Jääleinikkiä oman sijoitusnarttuni nimeksi. Yhtäkkiä mieleni sopukoissa häivähti muisto, että olen tavannut jääleinikin. Kaivoin 17v vanhan kiintolevyn kaapin kätköistä ja sieltähän se löytyi kansiosta Paras-Pältsa kukat. 

Paras -eli Barrastunturi Norjan puolella

Eläkkeelle jäätyäni 2008 tein ystävien kanssa vaelluksen Norjan Paras ( Barras)-tunturin kautta kolmen valtion rajalle ja sieltä ylös korkean tunturijonon satulaan yli kilometrin korkeuteen ja edelleen Ruotsin Pältsalle.

Yövyimme ylhäällä satulassa. Aamuvarhaisella kapusin tunturipaljakkaa  pienen putouksen kiviröykkiöiden keskelle. 

Siellä loisti kesän viimeiset pienet jääleinikit valkoisina ja violetteina.

Jääleinikki on rauhoitettu ja sitä esiintyy Suomen puolella vain Enontekiön suurtuntureilla. Se  on ennätyskukka, joka kukkii putkilokasveista korkeimmalla ja kylmimmässä. Siksi sen tulevaisuus on epävarma, jos ilmasto lämpenee.

Kukkikoon jääleinikit ja kasvakoon  Pilvipolun Jääleinikki ja sisarukset suloisita nupuista loistaviksi ja  iloa tuoviksi porokoiriksi! 

Pilvipolun Jääleinikki, pentunimeltään Fauna, eka kertaa ulkona. Kuva Erkki Lampén

emo Valma ja Pilvipolun Suovalkku Kuva Erkki Lampén

Pilvipolun Metsänkulkijat

Pilvipolun Metsäkultarinnan eli Valman omistaja Erkki Lampén halusi teettää Valmalla toiset pennut, että saisi itselleen Valman jälkeläisen. Hän saikin kymmenen!

Pennut syntyivät 19. -20. 3.25, 5 tyttöä ja 5 poikaa.

Valma on nyt 6,5 vuotias ja sen ekat Pilvipolun Merisää-pennut ovat jo yli kolmivuotiaita. Valma on erinomainen emä ja edustaa melko harvinaista sukua, jossa emän Zinaidan Lunan puolella on hyviä työkoiria. Valman jälkeläiset ovat terveitä, mukavia perhekoiria.  Minä lupauduin etäkasvattajaksi. Valma on Erkin uskollinen, vaivaton retkeilykaveri niin purjeveneessä kuin metsäpoluilla ja onpa Valma vaeltanut Erkin kanssa läpi Suomen Helsingistä Näkkälään (HS Kuukausiliite 9/20 "Valma, Mennään!").

Valitsin Valmalle sulhoksi yli 5v poikamiesuroksen Pohjanpaimen Echon eli Rikin. Vahvaluonteinen, komea Riki sopi Valmalle hyvin.  Sillä on huippuluonnetestitulos. Rikillä on hyvät terveystulokset lukuunottamatta  kyynärän 1/0 tulosta. Valmalla on onneksi hyvä kyynäräindeksi, joten keskiarvoksi tulee 98. Valmalla on C-lonkat,  Rikillä A:t ja yhdistelmän lonkkaindeksi on 102,5. Silmät on molemmilta vastikään tarkistettu terveiksi. Myös tavallisimmat geenitestit on tehty (prcd-PRA, IFT122-PRA, DM, pompen) eikä kummallakaan ole testattujen sairauksien kantajuuksia. Tarkemmat tiedot löytyy Pilvipolun koirat-sivuilta ja minulta.

Pentueen isä Pohjanpaimen Eccho eli Riki kävi tarkastamassa pentujen syntymäseudut Hämeenlinnassa, kuva Erkki Lampén.

Tässä vähän historiaa 11 v takaa. Yläkuvassa Valman isoäiti Iltahämyn Pajulintu eli Cierggis, joka toimi porokoirana Hetassa Ruotsalan porotilalla. Alakuvassa Cierggiksen pentue, josta sijoitin Zinaidan Lunan. Cierggiksen takana on Cikin poika Pilvipolun Ontrein, minkä ansiosta kiinnostuin pentueesta. Sen seurauksena saatiin rotuun pentueen isä Remu ja Remun ja Cierggiksen kaksi pentuetta. Remu oli näkkäläläisen Marja Vanhapihan Nastin poika. 

Erkki hoiti astutuksen. Kaikki sujui odotusten mukaisesti niin kuin ensimmäiselläkin kerralla. Mutta koska Valman masu vaikutti kovin isolta, Erkki vei mamman röntgeniin ja tiesimme varautua 10 pennun synymään. Synnytys kesti kaikkiaan lähes vuorokauden. Läheinen eläinlääkäriasema oli valmiudessa ja auttamassa. Minä päivystin puhelimen päässä ja viestejä vaihdettiin läpi yön. Oksitosiinipiikkien avulla Valma jaksoi pusertaa viimeisetkin pennut maailmaan. Pentujen painot olivat 250-350 g välillä. Muutama loppupäässä syntynyt oli ymmärrettävästi vähän tokkurassa, mutta  kaikki reipastuivat ja alkoivat imeä. Ongelmat eivät kuitenkaan Valmalla loppuneet. Kohdussa oli ollut liian ahdasta ja se oli vaurioitunut. Niinpä Valman turvallisuuden takia kohtu oli poistettava. Valma selviytyi leikkauksesta ja alkoi heti imettämään. 

Erkki joutui opettelemaan myös pentujen tuttipulloruokintaa. Aluksi pennut saivat emon maidon lisäksi koiranpennuille kehitettyä maidonvastiketta. 

Onneksi Hämeenlinnasta löytyi vuohenmaitoa. Se tuntuu maistuvan  pariviikkoisille pennuille paremmin. Nyt 18 päivän ikäisenä aloitetaan vähitellen opettelemaan syömään kiinteä ruokaa. 

Floora ja Ariel

Ensin jauhelihaa, kermaviiliä ja vuohenmaitoa. Sitten, kun alkaa sujumaan Neu Fraun pentukarppia. Se on kotimainen maitohappobakteeria sisältävä vähähiilihydraattinen ruoka possunlihasta. Pennuille tarkoitettua kotimaista kuivamuonaa annetaan vähän myöhemmin ruuan joukossa sekä namipalaksi ja nenänkäytön opiskeluun. Pikkupennuille sopivaa puuhaa on etsiskellä kuivamuonanappuloita lattialta. 

Sissi, Kielo ja Fauna

Unikko ja Ritari

Terva, Kuura ja Ruska

Sissi

Floora ja Unikko

Ritari ja Unikko

Parkit tytöt Sissi, Fauna ja Kielo

Tässä kaikki 

Valma on kärsivällinen koiraäiti. Valmalle ja Erkille voimia loppu-urakkaan. Toivottavasti kaikille pojillekin löytyy hyvä koti ennen pääsiäistä, että pääsette ansaitulle lomalle. Minulta ja Erkiltä saa lisää tietoja pennuista. Yhteystietoja ym voi kysellä gmailin sähköpostilla kirsti.hassinen...