maanantai 15. syyskuuta 2014

Iloisia asioita Pilvipoluilla

Luna, Pilvipolun uusi sijoitusnarttu
Mietiskelin jo Pilvipolun kasvatustyön lopettamista, koska tuntui, ettei sille ole aikaa muilta maatiaisharrastuksiltani. Nyt kuitenkin ajattelen, että ehkäpä vielä voin antaa jotain porokoiran geenien ja paimennusominaisuuksien säilyttämisen  hyväksi. Ilmapiiri on nyt paljon suotuisampi. Yhdeksänkymmentäluvulla geenipohjan laajentaminen rotuunotoilla ja etsimällä harvinaisia sukuja koettiin usein uhkaksi rodun ulkomuodolle ja yhtenäisyydelle. Taustalla vaikuttivat myös ikävät henkilötason riidat. Hyvät asiat kuitenkin raivaavat aina tiensä eteenpäin. Sen olen saanut huomata myöskin yli 20 vuotta jatkuneella koirankasvattajaurallani.
Zinaida Luna

Olen hankkinut Pilvipolun kenneliin uuden sijoitusnartun. Luna asuu Varkaudessa ja sen haltija on Sanna Oksanen-Vihervuori. Luna on varttunut hyvinkäyttäytyväksi, fiksuksi porokoiraneitoseksi Sannan perheen hoivissa.

Lapinporokoirakasvatukseni matroona on ollut kautokeinolainen Cikki, joka otettiin rotuun 1998 puolitoistavuotiaana. Kaikki Pilvipolun lapinporokoirat ja rekiseröimättömät porokoirat ovat Cikin jälkeläisiä.
Viime kevään perinteisellä poropaimennusreissulla suunnistin Hettaan, koska olin kuullut Minna Kankaanpäälle Zinaida-kenneliin syntyneestä mielenkiintoisesta pentueesta.

Iltahämyn Pajulintu

Emän Iltahämyn Pajulinnun eli Tsierggiksen isänä oli kasvattini Pilvipolun Ontrei. Ontrein siskolla Onervalla oli erinomaiset poropaimennusominaisuudet, joita se osoitti useammassa poropaimennuskokeessa ja kisassa. Tämä sukulinja ei ollut kuitenkaan jatkunut. Tsierggis  toimii porokoirana Minnan ja Iiskon porotilalla Hetassa.
Huhtikuun Koiramme-lehdessä oli laaja artikkelini porokoirasta ja sen käytöstä. Kuvissa olevat rekisteröimättömät porokoirat vaikuttivat osaltaan siihen, että Lappalaiskoirien valveutuneet aktiivit ja ulkomuototuomarit alkoivat puuhata rotuunottoa Enontekiön ja Muonion alueelle. Tapio Kakon johdalla rotuunotot käynnistyivät ja toukokuussa muun muassa Lunan isä Remu tarjottiin lapinporokoirarotuun.

Remu, omistaja Inkeri Väyste
Kennelliitto hyväksyi rotuunoton syyskuussa, joten Lunan molemmat vanhemmat ovat nyt rekisteröityjä lapinporokoiria. Iltahämyn Pajulinnulla on kaksi pentuetta Remun kanssa, joista nyt saadaan uutta kantaa lapinporokoiriin. Ensimmäisestä pentueesta useampi toimii jo töissä porokoirana.
Lunan veli Laku jäi Zinaida-kenneliin.

Porokoirareissu Hettaan ja Näkkälään maaliskuussa 2014

Tutustuminen Remuun johdatti minut mielenkiintoisen porokoirakannan syntysijoille Näkkälään.
Näkkälässä tapasin Remun emän Nastin, joka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Nasti oli kantavana. Koko kevään asia pyöri mielessäni. Pennut syntyivät kevätpäiväntasauksen aikaan. Toukokuussa matkustin pentuja katsomaan ystäväni Tiinan kanssa.

Näkkälän maatiaiskantaiset porokoirat

Olin suunnitellut ottavani pentueesta uroksen. Paikanpäällä kuitenkin  pentueen pikkuisin narttu hurmasi minut temperamentillaan. Minulle tuli Unna, jossa on paljon emäänsä Nastia. Urospentu Rannu lähti myös mukaan ystävälleni Tiinalle. Vaistomaisesti valinta meni oikeinpäin. Rannu on superlahjakas paimen ja saa toteuttaa taipumuksiaan Tiinan ja Jannen maatilalla.

Näkkälän Unna

Luonteensa ja rakenteensa puolesta Unna vaikuttaa kelpo porokoiralta. Aika näyttää, onko siitä siitosnartuksi ja lähteekö Pilvipoluilta vielä uusi narttulinja. Joka tapauksessa se on hurmaava kaveri.

Viime viikolla sain nähdä Rannun paimennustyöskentelyä vuohilla. Vuohet ovat hankalia paimennettavia. Rannun geeneissä tuntuu olevan vahvana lauman koossa pitäminen ja into työntekoon. Harvoin olen alle puolivuotiaalta nähnyt näin upeaa työskentelyä.
Näkkälän Rannu
Onko hommia?

 Vuohet kuljetetaan pihan läpi



 Rannu kiertää tiukasti Jannea niin, että vuohet pysyvät kasassa.


 Äläpäs karkaa!

 Porokoira paimentaa haukulla ja liikkeellä

Vuohi palaa laumaan ja Rannu pitää hyvää eteäisyyttä rauhallisena.

Nyt on on hankala paikka. Vuohien pitäisi mennä jyrkästi vasemmalle aidan taakse, oikealla houkuttaa kasvimaa. Jannekin vielä päästi Aapin pannasta irti. Vanha, viisa Venla eli Pilvipolun Kuksamuori 13 v , joka makoili siihen asti nurmikolla, rientää rivakasti apuun.


Tämä kuva sykähdyttää. Nuori  porokoiranalku ja kokenut Venla hoitavat homman yhdessä. Venlan emä Pilvipolun Lilli oli koira, joka sai minut aikanaan ymmärtämään porokoiran erityisyyden.

 Pukki yrittää vielä hangoitella.

Hyvä Rannu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti